Nuttula

2010-11-28T12:28:00.000-08:00

KEEP IT SIMPLE

2010-06-06T12:07:00.000-07:00

2009-12-23T20:04:00.000-08:00

Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille! Joulun jälkeen ahkerampaa bloggailua Kirjakahvilan puolella.

2009-11-01T07:43:00.000-08:00

Pidin pienen blogitauon... Olen unohtanut kuinka Bloggeria käytetään! Ainoat viime aikoina ottamani kuvat ovat miehen ja minun yhteiseltä New Yorkin matkalta, joten postaan siitä, jotta pääsen taas alkuun. Olin aina toivonut pääseväni New Yorkiin syksyllä. Matka oli lyhyt, mutta se oli odotettu ja mieluisa. Oikein onnistunut.

Näin kaupungin iltavalaistuksessa. Näin syksyisessä Central Parkissa leikkiviä koiria, joista yhdellä oli kiiltävä kirkkaankeltainen sadetakki (muistiin itselle, että Koiruli ja Maggie tarvitsevat uudet sadetakit). Näin oravia, ihan valtavat määrät erilaisia oravia. Näin Manhattanilla trendikkään näköisen naisen korkeissa koroissa ajelemassa turkoosilla skootterilla. Kahvi oli hyvää, leivonnaiset suuria ja henkilökunta kaikkialla kohteliaan ystävällistä. Musiikkimatkani ovat aina hyvin pikaisia, mutta tavallaan tykkään siitä, ne sopivat tällaiselle levottomalle henkilölle. Tällä kertaa mies oli mukana, ja ehdimme viettää yhteistä aikaa.

Kotona en ole tehnyt mitään pikaisesti, elän kuin hidastetussa filmissä. Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, olen puoliksi tehnyt jo monta asiaa tälle syksylle. Koiruli tosin täytti 15 vuotta, ja juhlimme sitä pitkään ja perusteellisesti. Koiruli tapasi sisarensakin ensimmäistä kertää (ihan liikuttavaa!), ja sai hiljattain nuoren tyttöystävän. Kyllä vaan, luitte ihan oikein. Koiruli on oikein tyylikäs vanha herra, en vielä papaksi kutsuisi.

Joulua aion valmistella tänä vuonna suuren kaavan mukaan, enemmän kuin aikaisempina vuosina. Matkalla en varsinaisesti shoppaillut, ostin ainoastaan yhden pienen joulukoristeen. Arvaatteko minkä aiheisen?

Barcelona (ja pikkuisen Suomea)

2009-07-08T07:28:00.001-07:00

Yllä muutama sekalainen vilaus Barcelonasta. Otin kovin vähän muita kuin perhekuvia. Vierailimme kaupungissa muutamassa lapsille mielenkiintoisessa kohteessa. Eniten jäi mieleen hieno tiedekeskus, joka muistutti Heurekaa, mutta oli huomattavasti suurempi. Pääsymaksu keskukseen oli aikuisilta 4 euroa, lapsilta muistaakseni 3 euroa (kuopus pääsi ilmaiseksi), mikä on siis todella vähän verrattuna Heurekan huikeisiin lippumaksuihin. Keskuksen yhteydessä oli myös hyvä ravintola, jossa sai erittäin kohtuullisella hinnalla kolmen ruokalajin aterian. Lapset pitivät paikasta kovasti. Monet tuttavaperheet ovat viettäneet Barcelonassa lomia, ja se tuntui alusta alkaen kovin lapsiystävälliseltä paikalta. Valitettavasti vietimme siellä vain kolmisen päivää, joten tutustuminen kaupunkiin jäi hyvin pintapuoliseksi. Vietimme yhden iltapäivän Gaudin puistossa ja toisen vanhassa kaupungissa, jotka molemmat halusin nähdä, koska en ollut aiemmin kaupungissa käynyt.

Hotellimme oli siisti perushotelli, joka sijaitsi laitakaupungilla. Hotellin ympäristö oli rähjäinen ja täynnä graffitteja, mutta lähistöllä oli vilkkaita katuja täynnä paikallisten käyttämiä ruokapaikkoja, ja testasimmekin läheistä libanonilaista ulkoilmaravintolaa (joka sijaitsi kuvassa olevan vaaleanpunaisen talon edustalla). Ruoka oli hyvin edullista, mutta tarjoilija ei puhunut sanaakaan englantia, mikä teki ruuan tilaamisen hieman haastavaksi. Perheessämme on nykyisin nimittäin kaksi keliaakikkoa, koska myös kuopuksella todettiin tänä kesänä keliakia. Tapaksia maistelimme kerran, mutta ainakaan tällä matkalla espanjalainen ruoka ei vienyt kieltä sydämestä tai sielusta puhumattakaan. Liikuimme barcelonassa autolla, ja ajoimme Ranskaan (josta aiemmissa postauksissa) mukavaa rantareittiä myöten. Matka kesti useamman tunnin, mutta oli vaivan arvoinen.

En ole koskaan matkustellut kunnolla Espanjassa. Tästäkään pienestä tutustumisesta ei jäänyt mitään suurta kaipuuta, kuten esimerkiksi pienestä Milanon matkasta, joka herätti heti suuren halun nähdä Italiaa enemmän. Tällä hetkellä lomailemme kotona. Viime viikonlopun mökkireissulla kävimme Mustilan arboretumissa. Sen metsissä on aina ihana kävellä, vaikka alppiruusuajan tänä vuonna menetimme.

Vuoria ja merta

2009-07-03T00:52:00.000-07:00

Seuraa pientä lomarapsaa. Vietimme tänä vuonna lomaa Etelä-Ranskassa Pyreneillä. Aloitimme ja lopetimme loman vieton Barcelonassa, jossa olimme (vastoin alkuperäistä ajatusta) vain yhteensä kolmisen päivää. Barcelona jäi tämän vuoksi vielä melko vieraaksi, mutta ehdimme katsastaa muutaman lapsille sopivan kohteen. Barcelonasta lisää myöhemmin. Ranskaan ihastuin puolestani kovasti!

Asuimme pienessä ja melko rauhallisessa kylässä, jonka laitamilta olimme vuokranneet talon viikoksi. Lomakausi ei ollut vielä varsinaisesti alkanut, joten useat loma-asunnot olivat tyhjillään. Paikalliset vaikuttivat olevan varsin aktiivista väkeä, ja kylässä oli aktiviteettia lähes joka ilta koulujuhlista ilotulitukseen. Alapuolen kuvassa on paikallisen leipomon portailla asustellut kissa, jonka kuulumiset kuopus kävi päivittäin tarkistamassa.

Teimme miehen kanssa yhden patikkaretken vuorelle, ja aloimme mielessämme suunnitella tulevien vuosien reippailulomia. Loma sujui kaikkineen varsin leppoisasti. Ajoimme kahtena päivänä tutustumaan läheisiin merenrantakaupunkeihin, ja kävimme kerran Andorrassa hidasta vuoristoreittiä seuraten. Muuten vietimme aikaa uiden, kävellen kylällä ja syöden paikallisissa ruokapaikoissa.

Johtuen perheemme miesvaltaisuudesta lomatalomme valittiin uima-altaan koon eikä talon sisustuksen vuoksi. Uima-allas olikin tosiaan kohtalaisen suuri. Itse talo oli sokkeloinen, ja sen pöydillä oli valtavia pölyttyneitä kuivakukka-asetelmia, joita yritin tunkea nurkkiin piiloon. Talossa oli kuitenkin suuri terassi, josta avautui upeat maisemat, ja vietimme joka tapauksessa suurimman osan ajasta joko retkeillen tai altaalla. Ei siis valittamista, mutta en kuitenkaan intoutunut itse taloa kuvaamaan. Sen sijaan otin paljon kuvia lähiympäristöstä ja retkiltä:

Tällä lomalla nautin kovasti vuoristomaisemista ja retkistä merenrantaan. Matkoilla yleensäkin pidän siitä, että saan katsella kauniita taloja erilaisissa kylissä ja kaupungeissa ja kävellä puistoissa. Lapset nauttivat uimisesta, ja etenkin esikoinen piti linnoista, joissa kävimme. Kuopus otti kaiken irti hiekasta. Kuten huomaatte, kuopuksella on jalkapallopaita. Ei sellaista vaaleanturkoosia T-paitaa, joka äidin mielestä mätsäisi kivasti kuvissa. Pikkupojat pääsivät Barcelonassa stadionille ja jalkapallomuseoon. Vastalahjaksi käveltiin kuumuudessa, jotta äiti löysi haluamansa kahvilan. Etenkin lomilla on tärkeää tehdä kompromisseja. Barcelonasta vielä jokunen sana seuraavassa postauksessa.

Koira apilapellossa

2009-07-01T22:37:00.000-07:00

Ja vähän vedessäkin. Maggie paljastui vesihirmuksi. Koirat olivat mummin ja vaarin luona maalla matkoilla ollessamme, ja Maggie tuntui nauttineen ajasta kovasti. Olimme itsekin pari päivää maalla, ja seurasin koirien touhuja rannassa pitkään. Maggie pulahti veteen heti rantaan päästessään. Se sieppaili vedessä käpyjä ja jopa sukelteli niitä pohjasta. Koiruli tyytyi tavallisiin käpyleikkeihin laiturilla ja nouti tarvittaessa kävyt rantavedestä. Iloiset koirat!

Kirjoittelen hiljakseen pientä matkaraporttia reissusta. Kotona odotti sekä suursiivous että pihanraivaus. Molemmat tuntuvat tällä hetkellä mieluisilta puuhilta, en osaa päättää kummasta aloittaisin.

Loman väri

2009-06-23T13:38:00.000-07:00

Loman väri on tietenkin sininen. Se on rentouttava väri. Arvatkaapa kaksi kertaa, olisiko tehnyt mieli pysähtyä yläkuvan autokauppaan muutakin kuin valokuvaamaan! Loma jatkuu vielä sunnuntaihin. Kunhan päivittelen blogia samalla kun nukuttelen lapsia.

Songs for Sorrow

2009-06-14T07:09:00.000-07:00

Berliinin vastapainoksi hillitympiä värejä. Postauksen kuvat ovat Milanosta ja Pariisista. Kauniita vanhoja rakennuksia, hyvää kahvia, ja hienoa musiikkia. Mitä muuta voi toivoa?

Tein matkat pienellä budjetilla, mikä tarkoitti vaihtoja ja lentokentillä odottelua, mutta kaikki oli vaivan arvoista. Ruokakaan ei ole niin tärkeää, kun tarjolla on hyvää kahvia ja sielunravintoa. Songs for Sorrow on minialbumin nimi. Sen laulut tekevät kuitenkin onnelliseksi.

Uskon, että tämä kiertue oli ainutlaatuinen, joten halusin nähdä siitä osan. Konserttipaikkoina olivat teatteri ja sirkusnäyttämö, Berliinin konsertti oli kirkossa.

Yllä oleva paikka oli minulle ihan uusi. Alla oleva jo hieman tuttu. Kotiin palattuani huomasin, että menetin syreeniajan. Sen lyhyen suloisen hetken! Tuntui hieman haikealta. Edessä kesäloma, sen jälkeen keskittymistä kotiin ja arkeen. Aurinkoisia ja rentoja kesälomapäiviä!

Edit: Lisäsin postaukseen tiedon että kuvat ovat Milanosta ja Pariisista eivätkä edellisen postauksen tapaan Berliinistä. Anteeksi, että olin aluksi sekava!! Puolustelen sitä liian vähällä unella. Kuvassa on italian kielinen lehti, joten ajattelin käyvän ilmi, että kuvat eivät ole enää Saksasta. Mutta moni lukee postauksia sen verran nopeasti, että tuollainen menee ohi. Yritän olla jatkossa täsmällisempi! Tunnen oloni nyt hieman huithapeliksi, mutta todellakin, liian vähän unta...

Berliini

2009-06-02T02:58:00.000-07:00

2009-05-24T08:03:00.000-07:00

Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin. Maggie on, Maggie on! Kävimme mökillä. Maggie piti kovasti vedestä, ja koiruli opetti sille käpyleikin. Kaikilla oli kivaa. Vielä yksi kouluviikko, ja sen jälkeen KESÄLOMA.

2009-05-21T00:35:00.000-07:00

Ihanaa, vapaapäivä! Koko eilisen päivän tunnelmoin ajatuksella, että tänään ei tarvitse aamulla lähteä kiireellä minnekään. Tein illalla kakkua odottamaan pyhäpäivän aamupalaa, ja se onnistui yli odotusten. Pohjaan on käytetty ranskankermaa, ja keskellä kakkua on viipaloituna kaksi omenaa, ja omenasiivujen molemmin puolin pähkinätäytettä. Kakku ei ole liian makea, joten se sopii hyvin ison kahvikupillisen tai teen seuraksi aamupalalle. Alkuperäisessä ohjeessa oli muistaakseni pekaanipähkinöitä, mutta saksanpähkinätkin sopivat hyvin, kunhan ne jättää melko karheiksi paloiksi. Täytteen kanssa käytin aika reilua kättä, vaikka kuvassa sitä ei näytä juuri olevan. Ohjeen olen ottanut joskus Country Living -lehdestä, ja se on muokattuna tällainen:

Pohja:

100 g voita tai margariinia

2 dl sokeria

3 munaa

1 prk ranskankermaa

n. 4 dl jauhoja

1 reilu lusikallinen leivinjauhetta

ripaus suolaa

Pähkinätäyte (omenan kaveriksi):

2 pss saksanpähkinöitä veitsellä rouhittuna

1 rkl jauhoja

1 rkl fariinisokeria

2 rkl sokeria

0,5 tl kanelia

50 g voita sulatettuna

Tänään ajattelin tehdä pitkän, pitkän kävelylenkin, istutella kukkia ja lueskella kirjoja. Valtavaa ylellisyyttä tällainen vapaapäivä keskellä viikkoa. Mukavaa päivää!

2009-05-16T05:50:00.000-07:00

Hellin jo lapsena ajatusta siitä, että joskus ajelisin asuntovaunun kanssa pitkin maanteitä koko koti mukanani. Jotenkin romanttisesti yhdistin asuntovaunun niihin mustalaisvaunuihin, jotka kiertelivät tivolin/sirkuksen mukana Enid Blytonin kirjoissa. Niissähän asui aina likaisia lapsia, mutta sellaisia ei ollut minun mielikuvissani, ei! Minun vaunussani kaikki olisi puhdasta ja siistiä. Sängyillä olisi sievät pikku peitot, ja värikkäät kupit roikkuisivat hyllyn reunassa. Vielä näppärä jääkaappi ja pieni keittotila, jonka päällä soma punainen kattila. Mitä muuta ihminen edes tarvitsee.

Mies ilmoitti jo hyvin varhaisessa vaiheessa avioliittoa, että meistä ei sitten tule karavaanareita. Ei kuljeta pitkin kotimaata vaunu perässä, ulkomaille lähdöstä puhumattakaan. Myös leirintäalueet kierretään kaukaa (juuri kun iskin silmäni Kidstonin ruusutelttaan!). Näen kuulemma asian tiimoilla aivan olematonta romantiikkaa.

Jos rehellisiä ollaan, niin ajatus meidän eläväisestä, viisihenkisestä perheestä (plus kahdesta koirasta) kiipeilemässä asuntovaunun seinillä on vähän hiuksianostattava. Haluaisin ainoastaan päästä sisustamaan vaunua. Vähän kuin tuon kuvissa olevan idealehden jutussa on tehty. Sinänsä lehti oli kyllä aivan turhanpäiväinen, mutta takerruin tuohon vaunun muokkaamiseen.

Ja kun en pysty sisustamaan asuntovaunua, niin päätin maalata vanhan pihapenkin kauniin siniseksi, sijoittaa sen pihan leikkinurkkaukseen ja laittaa sen ympärille paljon kukkia. Johan piristäisi! Rautakaupassa suositeltiin ulkokalusteille sopivaa maalia, ja valitsin sopivaa sinisen sävyä kauan ja hartaasti. En ymmärrä miten se saattoi mennä niin metsään! Olin valinnut niin hurjan sinisen sävyn, että silmät olivat vuotaa verta kun katselin maalattua penkkiä. Johtui ehkä kaupan valoista tai maalinäytteen pienestä koosta? Penkki on vanha Ikean penkki, joten sinänsä sen pilaaminen ei harmita, mutta maali kyllä meni hukkaan. Penkki on maalattu vasta kerran. Otan siitä myöhemmin kuvan, jos uskallan.

2009-05-13T07:08:00.000-07:00

En ole millään viitsinyt viime aikoina päivitellä blogia päivittäin. Väsyttää ja tympäisee. Tämä on loppujen lopuksi aika yksinäistä puuhaa. Lukijoina on vain muutama sukulainen, ja en tiedä onko siinäkään mitään järkeä. Ehkä mielummin pidän äitiin yhteyttä ihan henkilökohtaisesti, koska hän ei välttämättä osaa lukea kirjoitusten sävyeroja tai suodattaa tekstejä. Ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaakaan. Näin keväällä on niin paljon pihatöitä yms, että muut kotiasiat jäävät vähemmälle.

Kirjoittelen kyllä lisää kunhan jotain tulee oikeasti mieleen. Luin paria keittokirjaa, ja nyt tekisi mieli tehdä juustokakkua, mutta ei taida olla hyvä idea. Kaikki vaatteet kiristävät, tänä keväänäkin hankitutkin!

Jotta postaus ei kuulostaisi liian ankealta, kerron että Mikalta on tulossa tässä kuussa EP ja syyskuussa albumi, joita odotan molempia valtavan innoissani!! Sellaiset hitaasti ja hengähtelevästi elämänmakuisia lauluja laulavat naislaulajat eivät ole ollenkaan minun juttuni, vaikka olen juuri heidän kohderyhmäänsä. Musiikkimakuni on kerrassaan nolo, mutta toisaalta, tässä iässä en juuri jaksa välittää. Odottelen malttamattomana edellisessä postauksessa mainitsemiani konserttimatkoja, jotka juuri sain järjesteltyä.

2009-05-08T01:19:00.000-07:00

Blogi on ollut monta päivää päivittämättä, koska ajatukset ovat olleet ihan muualla. Olen järjestellyt paria pienimuotoista kulttuurimatkaa (mm. kirkkokonserttia) kesäkuun alkuun. Olen niistä niin innoissani, etten meinaa pysyä kasassa. Niin innoissani!! Vaikea tehdä mitään järkevää.

Luin muutama päivä sitten Vakre Hjemiä (siitä ei ole kuvia), ja totesin taas kerran ärsyyntyväni siitä, etten erota mikä lehdessä on mainos ja mikä jonkun yritystä mainostava kotijuttu. Totesin myös, että luen paljon mielummin Kidstonin kuvastoa, joka on sentään selkeästi mainos. Kuvaston sivuilla Cath menee koiransa kanssa "farmers marketille" (joku tuottajatorin tapainen?). Olisipa kiva päästä taas kesätorille, minne vaan. Aion ottaa mukaan ostoskassini, joka on Matroskinin tekemä. Sain sen jokin aika sitten, ihan muuten vaan! Häkellyn vieläkin siitä ajatuksesta, että joku näkee vaivaa ja tekee asioita tekemisen ilosta ja muita ilahduttaakseen. Ja ihan minun tyylinen kassi!

Sain ystävän viikonlopuksi kylään, ja tiedossa on paljon hauskaa tekemistä. Oikein mukavaa (sateista, äh) viikonloppua!

2009-05-04T05:15:00.000-07:00

Reissusta on palattu, kassitkin pääosin purettu. Vähän jännitin, kuinka Maggie pärjää vieraassa paikassa ja jaksaa pitkän automatkan, mutta hyvin pärjäsi ja jaksoi. Koiruli on tietenkin käynyt mummun ja papan luona jo monta kertaa, ja viihtyy siellä hyvin. Maggie tuntui heti tajuavan, että ollaan kyläpaikassa, ja käyttäytyi kohteliaasti ja nätisti. Ei esimerkiksi kysynyt lupaa sohvalle kuten kotona katseella kysyy, vaan makoili pöydän alla ja nukkui yöt viltillä lattialla. Maggie on joskus hieman varautunut, mutta rohkeasti se kävi tutustumassa uusiin ihmisiin.

Tänään järjestin loputkin kirjat värien mukaan järjestykseen. Nyt hyllystä on turha etsiä enää yhtään mitään. Sinisestä hyllystä tuli nätein, ja pinkkikin on ihan hauska. Pokkarit mahtuvat hyllyille kahteen riviin, ja laitoin takarivien alle paksun lankun, jotta takarivi pilkistää etummaisten alta. Kirjojen joukossa on jotain ihan outoja vanhoja kirjoja. Kuten vaikka Jane Fondan jumppakirja, jonka ehdottomasti haluan säilyttää, koska lapsena luin sitä ahkerasti ja jumppasin sen ohjeilla joka ilta. Pohjoisen reissulla kävimme Haaparannalla ostosmatkalla. Ostin sieltä tilli-ja etikkasipsien ja tölkkivichyn lisäksi hulavanteen. Ajattelin, että se olisi kätevä ja hauska, ja meillähän on kellarissa tilaa sitä pyöritellä. Piti sitten näyttää lapsille, että näin äiti aina lapsena pyöritteli. Sain lantion melkein sijoiltani, ja kävely on ollut kaksi päivää aika vaikeaa! Taitaa tosiaan olla jo melkein 30 vuotta siitä kun viimeksi sellaista heiluttelin.

2009-04-29T01:30:00.000-07:00

Mitään suorasti vappuun liittyvää kuvattavaa en keksinyt, joten tämä saa kelvata. Se ei ole vappuhuiska, se on pölyhuiska! Pölyhuiskahan on vähän kuin lelu, enkä aiemmin käyttänyt sellaista, mutta tämä on puhdasta villaa ja aika kätevä, koska sen voi tuulettaa helposti puhtaaksi. Ihan kickseissäni huiskuttelen sillä, ja pölytän sillä lamput ynnä muut korkeat paikat. Ihan niin kuin kotikeiju!

Tänään lähdetään vappureissuun. Käymme tapaamassa isovanhempia, ja katsastamme lapsuuden kotikaupunkini vappuhulinat. Toivotaan kaunista säätä koko Suomeen. Mukavaa vappua ja viikonloppua!

2009-04-27T22:28:00.000-07:00

Hui, blogi on ollut päivittämättä monta päivää. En ole joutanut, on ollut niin kiirettä, niin kiirettä! On sellainen tunne, että lämpö ja päivänvalo houkuttelevat kaikki ulos koloistaan. Ympärillä käy miellyttävä surina ja hälinä. Lapset ovat keksineet pihaleikkien ihanuuden taas talven jälkeen ja juoksevat edestakaisin ulos ja sisään. Jossain vaiheessahan se ravaaminen käy ärsyttämään, mutta toistaiseksi ovat vain suloisia kun niin tohkeissaan ravaavat. Naapurusto kuhisee. Kaikki tonkivat pihojaan ja siivoilevat paikkoja kevätkuntoon. Vietin viikonlopun lähes kokonaan ulkona, ja nyt peilistä katsoo joku ihan oudon näköinen päivettynyt pöllö hiukset hapsottaen. Huomenna pitäisi lähteä vappureissuunkin, ja vaatteet ovat pakkaamatta ja jopa pyykkäämättä! Eilinen päivä meni pesukoneen pyörittäessa taukoamatta liinavaatteita ja sohvanpäällisiä. Yläkerta sai kunnon siivouksen.

Olen tainnut jo kertoakin, että perhe inhoaa kasvispöperöitäni? Olen taipunut laittamaan muutakin, ja kasviksia on vain lisukkeena. Mies ja minä pidämme lämpimästä pinaatti-tomaattilisukkeesta. Lapset eivät sitä syö. Joka aterialla kuopus avuliaana ehdottaa, että voisi pyytää päiväkodin keittolasta "muutaman reseptin". Esimerkiksi sen spagetti bolognesen, jota en osaa alkuunkaan tehdä samalla tavalla kuin päiväkodin keittäjä. En ihmettelisi, vaikka jonain päivänä tulisi monistenipun kanssa päiväkodista kotiin!

Kuvassa oleva kirja on sama Shannon Fricken kirja, josta bloggasin jo vähän Kirjakahvilassa. Olen hyvin mieltynyt siihen. Mutta nyt arvon edelleen sitä, haluaisinko kokonaan valkoisen kodin vähäksi aikaa, koska kirjassa on muutama niin kiva esimerkki. Toistaiseksi en ole raskinut vaihtaa olohuoneeseen valkoisia sohvanpäällisiä, vaikka ne odottavat varastossa puhtaina ja pestyinä. Täytyy miettiä. Oikein aurinkoista ja kaunista päivää kaikille!

2009-04-23T21:23:00.000-07:00

Suomalainen tapa antaa naistenlehdille naisten nimiä, ja pakottaa lukijat valitsemaan oma (lehti-)identiteettinsä eri ikäisten stereotyyppisten naismallien avulla on ärsyttävä ja minusta vähän julmakin. Samaa harrastetaan ehkä muuallakin, Ruotsi ja Ranska nyt ainakin tulevat mieleen, mutta ei missään samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Muualla maailmassa monen todella menestyneen lehden takana on oikea esikuva, jota jokainen voi ihailla huolimatta siitä muistuttaako itse esikuvaa edes etäisesti (lähinnä mietin tanskalaista Isabellasia ja amerikkalaista Martha Stewart Livingiä). Entä jos ei osaa päättää, kuka näistä suomalaisista naistyypeistä olisi? Tai mikä pahinta, entä jos ei ole heistä kukaan, vaikka miten haluaisi.

Suomalaisen tytön on päätettävä jo hyvin nuorena haluaako olla Demi vai uskaltaako olla oma itsensä. Omassa nuoruudessani luettiin lähinnä Reginaa, joka ei ollut koulutytölle niinkään samastumisen kohde vaan lähinnä kurkistus jonkun koulukaverin reilusti vanhemman ja huonomaineisen isosiskon elämään. Regina oli omassa nuoruudessani rohkea, sittemmin suorastaan avoimen pornahtava, ja nykypäivän Regina näyttää nettisivujensa mukaan sisältävän "hienostuneen kiihottavia eroottisia tarinoita". Äitini aikana Regina oli varmasti kohtalaisen viaton, kuten myös seuralaisensa Nyyrikki. Tänä päivänä Nyyrikin (ja viattomuuden) aika on jo ohitse.

Anna on kaunis ja ajaton nimi, ja itsekin tunnen Annoja 6-vuotiaasta kuusikymppiseen. Moni nainen voi joskus olla Anna. Itse en säännöllisesti, mutta ehkä hetkittäin vaikka kampaajan tuolissa tai ystävättären luona kahvilla istuessa. Lehden Anna on melko väljästi määritelty, mikä on varmasti levikin kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista.

Viime aikoina olen ostanut muutaman kerran Olivia-lehden. Eilen totesin olevani auttamattomasti liian vanha Oliviaksi. 37-vuotiaalle Olivia on surullinen kasa menetettyjä unelmia. Se kertoo asioista, joista unelmoin reilut kymmenen vuotta sitten. Nyt voin todeta etten niitä koskaan saavuttanut, ja taidan olla liian vanha niitä koskaan enää saavuttamaankaan. En tutki kilpikonnia eksoottisessa maailmankolkassa. Ympärilläni ei myöskään leiju vieno tuoksu parfyymiä, jonka nimi In the Library tai At the Beach 1966 (ihania nimiä!!). Periaatteessa kai voisi leijua, mutta eipä vaan leiju. En ujuttanut hoikkiin sääriin 10 sentin korkoja vauvoja kanniskellessani, ja tähän päivään mennessä olen jo oppinut, ettei sääristäni tule koskaan hoikkia, valitettavasti. Gloria on muutaman vuoden vanhempi ja jo urallaan edennyt Olivia. Lienee turhaa sanoa, että jos en koskaan tullut Oliviaksi, en tullut enkä ole hyvää vauhtia tulossa myöskään Gloriaksi. En tiedä voinko silti joskus ikääntyä Eevana, ehkä.

Sara en vielä ole, en ainakaan myönnä olevani. Kieltäydyn edes katsomasta Saran maailmaan! Se kylmäkiskoinen rinnakkaisluokan tyttö, joka työnsi aina vastaantullessaan koulumatkalla lumihankeen (ja näytti keski-ikäiseltä jo 25-vuotiaana!) on varmasti ollut jo pitkään Sara. Minä en ole, enkä aio olla vielä moneen vuoteen. Suurin pelkoni on kuitenkin tulla viisikymppisenä Jadeksi. Tarvitseeko selittää enempää?

2009-04-23T00:41:00.000-07:00

Inka haastoi kertomaan äitiydestä. Moni on jo kirjoittanut aiheesta, ja kaikki tärkeä on varmasti sanottu. Kuten se pelko. Yöllä on pakko lukea vaatekuvastoja ja koota niistä kuviteltuja vaatevarastoja, koska ei voi nukkua kun miettii kasvihuoneilmiötä. Esimerkiksi kasvihuoneilmiötä, mutta joskus myös kaatopaikkojen kasvamista ja aika usein puhtaan juomaveden riittävyyttä tulevaisuudessa. Sademetsien hakkaamistä ja eläinten kuolemista sukupuuttoon. Merten saastumista, terrorismin uhkaa tai maailmanpoliittisia ongelmia. Tai arkisemmin nuorten alkoholinkäyttöä, asemajengejä (onko sellaisia??), huumeongelmaa ylipäätään sekä väkivaltaa ja kaikkea vakavaa rikollisuutta. Päivän valossa nuo isot ongelmat eivät tunnu niin pahoilta, koska esikoinenkin on vasta kymmenen ja keskimmäinen kahdeksan vuotta. Voi miettiä pienempiä huolenaiheita. Miten ne pärjäävät koulumatkalla. Miten ne pärjäävät koulussa ja koulun pihalla (koulun piha muistuttaa valloilleen päässyttä eläintarhaa!). Entä jos lapsilla ei ole tarpeeksi hyviä harrastuksia, tai entä jos niillä onkin liikaa harrastuksia. Kuopuksen viime kesän lenkkareissakin oli jo melkein reikä, uudet on saatava pian, kun vanhat saattavat jo painaa tai hiertää. Ennen lapsia elämä oli aika huoletonta suoraan sanottuna.

Lapset antavat kuitenkin merkityksen niin monille asioille. Pelkästään se, että istuu sohvalla nukahtanut kuopus sylissä on aika merkittävää. Tai se, että harjaa keskimmäisen futis-tukkaa tai keittelee teetä esikoiselle koulun jälkeen. Sellaisiin hetkiin haluaa eniten takaisin sitten kun niitä ei enää ole. Ja joka päivä hämmästelen, miten ne voivatkin olla silmissäni niin taitavia ja kauniita. Minusta huolimatta niistä on tullut sellaisia!!

Koskaan ei tosin tunne oloaan niin tyhmäksi kuin äitinä. Pari päivää sitten metsästimme esikoisen kanssa erästä puhelinnumeroa. Nettiyhteys oli koko päivän poikki, emmekä saaneet numeroa tiedustelusta, koska emme muistaneet nimeä tarkalleen. Tietokoneella googlaamalla se olisi löytynyt helposti, mutta puhelimeni hakutoiminto on sen verran simppeli ja hidas, että en heti löytänyt. Esikoinen oli avoimen tuskastunut: "Siis kun sun älykkyysosamäärä ei vaan riitä tähän!!" Älykkyysosamääräni ei riitä puhelinnumeron etsimiseen?

Yksi hienoimmista asioissa äitiydessä on se, että äitinä tuntee olevansa pieni pala luontoa. Apinaemovaihe on ihana, vaikkakin väsyttävä. Lasten riippuminen, kantaminen ja rinnallapito tulevat luonnostaan sekä lapsilta että äideiltä. En myöskään tajunnut ennen lapsia, että ihmisäiti ja lintuemo ovat lähes samanlaisia luontokappaleita. Voin melkein tuntea, miten roikottelen matoja suustani ja pudottelen niitä poikasten avoimiin suihin. Poikaset istuvat rivissä kidat ammollaan auki, ja kirkuvat lisää. Noudan ja noudan ravintoa ja pudottelen sitä poikasille, mutta mikään ei ikinä riitä. Etenkin aamu-ja iltapala noudattavat meillä tätä kaavaa. Kun kaikilla kolmella on vihdoin puurokipot, leivät ja kaakaokupit nenän alla, otan oman aamukahvini, ja istahdan hetkeksi pöytään lukemaan uutisia kannettavalta. Samalla hetkellä kun peffani koskettaa tuolia avautuu yhden poikasen kita: "Saisinko lisää näkkileipää?". Voisin tietysti pyytää ottamaan itse, mutta koska omista lapsuusmuistoistani yksi hienoimpia on se, kuinka isä laittoi aamupalan aina valmiiksi, nousen ja laitan lisää leipää. Silloin on jo toinen kita auki ja kolmas avautumassa hyvää vauhtia.

En saanut kirjoitettua viittä selkeää lausetta liittyen äitiyteen, mutta tuossa muutama sekalainen ajatus. Toisten ajatuksia on edelleen kiva lukea, joten haasteen saa napata. Kukkakuvat ovat Marjon ottamien kuvien arkistosta. Olen saattanut käyttää niitä aiemminkin, koska ne ovat suosikkejani. En vain viitsinyt laittaa postausta ilman kuvia. Juuri aamulla luin puutarhaliikkeen lehdestä, että alkaa olla orvokkiaika. Ihanaa saada pian laatikot ja purnukat täyteen kauniin sinisiä orvokkeja. Joskus olen saanut orvokkeja äitienpäivälahjaksikin, ja lasten maalaamat purkit ovat olleet talven yli säilössä odottamassa seuraavan vuoden orvokkiaikaa.

2009-04-22T04:58:00.000-07:00

Sen jälkeen kun vähensin kahvinjuontia olen juonut paljon teetä. Kaikenlaista teetä, pussiteetä, haudutettua teetä, maustettua ja maustamatonta, mustaa ja vihreää. Viimeksi löysin valkoista teetä, jonka nimi oli White Butterfly. Hauska nimi! Valitsin tietenkin sen nimen perusteella. Myyjä näytti ehkä hieman kärsivältä valintaa tehdessäni, mutta keskittyi keskustelemaan siitä valitseeko seuraava asiakas "ensimmäisen vai toisen sadon teetä" (Apua?!). White Butterfly maistui kuitenkin oikein miellyttävältä. Oikeastaan ei miltään, mikä sopi ihan hyvin.

2009-04-21T10:22:00.000-07:00

Olohuoneestakaan ei tunnu tulevan valkoista, vaikka oli ihan vakaa tarkoitus tehdä siitä sellainen. Sinne on tullut lisää sinisiä asioita. Yllä oleva auto on ihan roju, ja sen renkaatkin sotkevat. Tuon lähemmäs autounelmaani en taida kuitenkaan koskaan päästä.

Sininen taulu on Violetin tekemä. Meillä on vain vähän tauluja, ja ihastuin tämän taulun sinisiin väreihin. Taulu ei ole vielä oikealla paikallaan. Laitan sen sopivaan kapeaan kohtaan seinälle.

Yläpuolella kuva anopin tekemistä sinisistä matoista. Tykkään niistä kovasti! Viimeinen kuva käy ehkä myös omakuvasta? Tämän parempaan en tänään pysty. Nettiyhteys on ollut koko päivän poikki, ja paljon asioita on rästissä!

2009-04-18T05:53:00.000-07:00

Viikonlopputunnelmia. Siivosin keittiötä, mutta en saa siitä valkoista, en vain raski piilottaa kaikkea sinistä tai turkoosia. Jane Cumberbatchin kirjassa on ihana pöytäliina! Kirja on vanha, satuin vain lueskelemaan sitä. Jotenkin varkain pieni määrä keltaistakin on kevään tullen kulkeutunut meille. Koiruli ja Maggie nukkuvat parhaillaan laiskoina aurinkopaikoissa. Itse ajattelin viimeinkin järjestellä kirjahyllyn. Huomenna vieraita. Mukavaa lauantain jatkoa!

2009-04-15T23:05:00.000-07:00

Aion ryhdistäytyä tänään. Ryhdyn tekemään pirteitä asioita sen sijaan että löhöilen sohvalla ja luen Varesta. Siivoan (siivoustarvikekuva on Marjon ottama), teen lapsille lasagnea (viimeinkin!) ja sisustan nukkekotia. Sitä ennen kuitenkin yksi poika hammaslääkäriin ja toinen poika korvalääkäriin. Ulkona on ihanan aurinkoista ja keväistä. Kohta pääsee tekemään pihajuttuja!

2009-04-15T05:00:00.000-07:00

Ei ole mitään blogattavaa! Ei niin kerrassaan mitään. Olen miettinyt vain sitä, että joudun odottamaan ensi viikkoon että saan seuraavat kolme Burroughsia luettavaksi. Toiseksi, haluaisin niin kovasti olla nyt LA:ssa, jossa Mikalla on ilmainen yllätyskonsertti. Ensimmäinen esiintyminen kuukausiin, mutta liian pitkä matka ja liian lyhyt varoitusaika! Tätä tasoa ajatukset ovat aika useinkin, ei ihme etten kuulu niihin naisiin, jotka tekevät väitöskirjansa hoitovapaalla.

Kuvassa Barcelona-kengät, jotka joskus lupasin näyttää. Koska en yleensä käytä punaista, päätin yhdistää ne tuohon punaiseen Lean tekemään koruun. Kai kengät riittävät kesälomavalmisteluiksi? Meillä on tänään pesty ikkunatkin, ihanaa! Aurinkokin saa siis paistaa.

2009-04-14T03:44:00.000-07:00

Kuopus on ollut tänään vähän kuumeinen ja kotona. Päivä on sisältänyt lueskelua, Peppi-videoita ja keittiön siivousta. Lounaaksi oli tuoreita sämpylöitä, koska emme päässeet kauppaan ja kaapit olivat pyhien jälkeen tyhjät (kuvan sämpylät ovat gluteenittomia, ja siksi noin vaatimattoman näköisiä). En olisi välttämättä halunnut vielä aloittaa arkea. Oikeastaan haluaisin olla lapsi ja asua Pepin, Tommin ja Annikan kanssa Visbyssä! Haluaisin myös matkustaa jonnekin eksoottiseen paikkaan, ja haluaisin puhtaan ja siistin keittiön.

Yritän saada joka päivä jonkin pienen kotiin liittyvän ja rästissä olleen työn tehtyä. Tänään laitoin keittiöön Abbyltä aikaa sitten hankitun sitruunaprintin. Myös keittiön kuuraaminen on jo vahvalla ajatusasteella (puoliksi tehty?). Turkoosit rätit ovat Augustin huvilasta. Niiden esittelyssä sanottiin että ne voi pestä astianpesukoneessa, joten päätin kokeilla niitä. Likaiset keittiörätit ovat ällöttäviä, enkä ollut aiemmin tajunnut, että rätin voisi pestä astioiden mukana koneessa. Kuinkahan monta pesua tuollainen rätti kestää ennen kuin hajoaa?

2009-04-09T10:17:00.000-07:00

Milloin on noitien yö? Lapsena pääsiäinen oli hirveän pitkästyttävä pyhä. Kaikki sulkeutuivat koteihinsa, ja ketään ei saanut häiritä. Toisaalta, pidin siitä että kotiin laitettiin pääsiäistä, ja pidin myös pääsiäisyllätyksistä, tietenkin. Emme ole kovinkaan uskonnollisia, emmekä nykyisin vietä pitkäperjantaita pelkästään kotona. Pääsiäispyhinä jää aikaa rauhoitumiseenkin. Tapaan itse huomenna ystäviä, ja mies vie lapset elokuviin. Tänä iltana vietetään koti-iltaa iloiten edessä olevasta muutaman päivän lomasta. Juodaan miehen kanssa lasilliset kuohuvaa, syödään vähän herkkuja ja katsellaan elokuvaa. Mukavaa, kun voi hyvällä omatunnolla valvoa illalla lasten mentyä nukkumaan. Aamulla on tosin lasten taholta yhtä aikainen herätys kuin arkisinkin.

Moni on varmaan lukenut kirjan Aikamatkustajan vaimo? Itselläni se on tuoreessa muistissa, sillä otin siitä uusintaluennan viikko, pari sitten. Aikasiirtymät ovat kirjailijalle varmasti haastava aihe. Lukijastakin on rasittavaa, kun siirtymien logiikan tekninen puoli vie ajatustilaa muulta tarinalta. Tuo kirja on kuitenkin mielestäni järjettömän romanttinen. Rakastan ajatusta siitä, että olisin voinut tuntea tulevan mieheni jo ollessani lapsi, ja että aikuinen minäni voisi tavata mieheni hänen lapsuudessaan. Oikeasti emme ole lapsina tunteneet. Onnekseni voin seurata hänen kolmea miniversiotaan ihan nykyhetkessä. Eivät ne silti aivan samanlaisia ole kuin isänsä. Mieheni on kertonut, että hän ei koskaan herättänyt vanhempiaan herätessään aikaisin! Päinvastoin, hän nautti saadessaan lukea kaikessa rauhassa ja puuhastellessaan itsekseen esimerkiksi vuoleskelemalla (!) ja lakaisemalla sitten lastut maton alle (!!). Ehkä on vain hyvä, että ne herättävät?

2009-04-08T07:33:00.000-07:00

Onpa hyvä, että pääsiäinen on tällä viikolla. Aihe alkaa vähän jo kyllästyttää. Kävin pari päivää sitten kaupungilla katselemassa löytäisinkö jotain sopivaa pääsiäisasetelmaa varten, mutta pääsiäisvalikoimat olivat tosi huonot. En löytänyt mitään. En löytänyt edes etsimiäni kauppoja. Tänään olin tyytyväinen etten löytänyt. Olohuoneessa on narsisseja ja pajunkissoja ja keittiössä keltaisia tulppaaneja ja kuopuksen kasvattamaa rairuohoa. Hyvin riittää pääsiäisrekvisiitaksi! Nauhat ja silkkipaperi ovat yllätysten paketointia varten.

Siivosin tänään koko aamupäivän, ihan itse. Kukaan ei tullut keittämään ruokaakaan vaikka Maija laulaa niin, joten tein kasvisosekeittoa. Kerrankin lapset tykkäsivät. Laitoin aamulla myös pienen koepäivityksen taas vaihteeksi Kirjakahvilan puolelle.

2009-04-07T04:46:00.000-07:00

Ensin pikainen katsaus siihen, kuinka kolmen viikon ruokaprojekti on edennyt. Asia on edennyt sekä hyvin että huonosti. Hyvin siinä mielessä, että tavoitteen mukaisesti juon nykyisin enää yhden kupillisen kahvia päivässä, ja syön lounaaksi muutakin kuin salmiakkikaloja. Useimmiten syön tomaattikeittoa. Kuvan tomaattikeitto on valmiina kaupasta ostettua, mutta viime viikolla tein itsekin ison kattilallisen oikein maukasta tomaatti-kookoskeittoa, johon lisäsin punaisia linssejä. Tavoitteen mukaisesti olen myös valmistanut perheelle monia muitakin uusia kasvisruokia.

Huono uutinen on se, että perhe inhoaa näitä valmistamiani kasvisruokia. Lapset kyllä painostuksen alla maistavat kaikkea. Maistaminen ei kuitenkaan riitä, kun pöydässä on kolme kasvavaa ja liikkuvaa poikaa. Nälkä kuitataan sitten iltapalapöydässä ruisleivällä ja kaurapuurolla. Ihan hyviä ruokia nekin, mutta tällä tavoin ateriointi ei ole kovin monipuolista. Mitä tästä nyt sanoisi. Omalla kohdallakin on sanottava, että salmiakkikalojen kulutus on edelleen aika suurta.

Syreeniverho on kuvattu mökin vintillä, jossa sijaitsevat anopin kangaspuut. Se on kohta taas syreeniaika. En kestä. Niin kaunista ja niin haikeaa. Jokin aika sitten vein anopille muutaman vanhan lakanan ja miehen rispaantuneita paitoja. Niistä on tulossa mattoja, jotka pilkistävät alla olevassa kuvassa! Matoissa on erilaisia sinisiä ja harmaansinisiä raitoja. Heh, kangaspuutkin käyttävät näköjään reinoja.

2009-04-06T05:00:00.000-07:00

Koiruli on tottunut tekemään maalla kovasti töitä. Niitähän riittää eikä ne tekemällä lopu. Metsätyöt on ehkä aikaa vievin tehtävä. Lisäksi talvella täytyy kaivaa lunta, ja kesällä käpysavotta on täyspäiväistä työtä. Ei ole laiskottelua kotikoirankaan elämä. Maggie seurasi vähän aikaa sivusta Koirulin ahkerointia...

...ja tarttui sitten ripeästi puuhaan hänkin. Hyvin kaatuivat risut! Turha väittää, ettei tytöistä olisi olisi tällaiseen fyysiseen työhön.

Työolosuhteet ovat Koirulin mielestä jokseenkin puutteelliset. Lakisääteistä lämmittelytaukoakin pitää aina erikseen vaatia, välipaloista puhumattakaan.

Saivat ne markkarapalkkion! Olisivat saaneet muistuttamattakin. Ja ulkoilun jälkeen valtasivat tuvassa koko sohvan päivätorkkuja varten.

2009-04-05T09:41:00.000-07:00

Muutama kuva viikonlopun mökkireissulta. Kevät oli jo pitkällä. Touhuttiin kevättouhuja, ulkoiltiin, levättiin, luettiin ja syötiin anopin laittamaa hyvää ruokaa.

2009-04-03T06:08:00.000-07:00

Odottavan aika on niin pitkä, niin pitkä. Koirat ovat olleet ihan täpinöissään koko iltapäivän ja odottaneet mökille lähtöä. Niistä on ihana päästä oikomaan koipiaan kevätauringossa. Oikein mukavaa viikonloppua! Huomenna en pääse postaamaan mutta sunnuntaina mökkikuulumisia.

2009-04-02T01:49:00.000-07:00

Jatkan vielä hiukan pääsiäisaiheesta! Kuvassa oleva pupu on tällä hetkellä ainoa pääsiäiskoriste, jonka kaappien kätköistä löysin. Näin ollen se on ratkaisevassa osassa kotimme pääsiäiskoristelussa. Koristeiden vähyys ei haittaa, koska en aio asetella koristeita ympäri kotia. Aion ensi viikolla siivouksen jälkeen hankkia kevätkukkia (teki mieli hankkia niitä jo tänään, mutta koska olemme viikonlopun mökillä, maltoin mieleni vielä), ja niiden lisäksi laitan vain pääsiäisasetelman olohuoneen lipastolle peilin eteen. En halua koristeita ympäri kotia, koska mielestäni juhlapyhien ikävin vaihe on purkaa koristelut. Jotenkin synkeää ja masentavaa. Yksi koristeasetelma on hallittavissa ja helppo siivota pois.

Kuten edellisen postauksen kommenteissa oli puhetta, pääsiäinen ei ole pakkojuhla. Mitään ei ole oikeastaan pakko tehdä. Kukkia on kotona useinkin, ja tavallisenakin viikonloppuna ruokia mietitään tarkemmin kuin arkena. Muistan kuitenkin lapsuudesta, kuinka äiti ennen juhlapyhiä "taikoi" juhlan tunnelman asettamalla koristeet yön aikana tai koulussa ollessa. Sen takia haluan itsekin taikoa kotiin jotain lapsia varten, vaikka kysymyksessä olisikin vain pieni asetelma.

Ylimmässä kuvassa oleva kirja on Country Livingin Celebrations (jo vuosia vanha), ja alakuvassa oleva lehti on muutaman vuoden takainen Country Living. Etsin kirjoista ja lehdistä inspiraatiota koristelua varten. Ihastuin CL-lehdessä olevaan ideaan tehdä asetelma kynttilöistä, kukista ja vadeista, joilla on kiviä ja simpukoita. Niitä kaikkia on kotona jo valmiiksi tuoreita kukkia lukuunottamatta. Ensi viikolla hankin nauhoja, kortteja ja jotain pientä rekvisiittaa samalla kun hankin lasten yllätysnamit. Voin ottaa kuvan valmiista astelmasta ensi viikolla. Olisi kiva nähdä muidenkin pääsiäisasetelmia!

2009-04-01T01:18:00.000-07:00

Meidän perheen pääsiäistraditiot (omassa kodissa) ovat vähäiset. Usein matkaamme pääsiäisen pyhinä mummolaan tai mummilaan, joissa molemmissa koti koristellaan pääsiäiseksi ja lapsia odottaa sunnuntaiaamuna yllätys. Omassa lapsuudenkodissani laitetaan illalla lakki vuoteen viereen, ja aamulla herätessä pääsiäispupu tai kukko on käynyt siihen munimassa! Miehen lapsuudenkodissa eli lasten mummilassa viritellään yöllä jokaiselle lapselle oma lanka, jota seuraamalla löytyy jostain päin taloa pääsiäspussi, eli lahjapussi, jossa on pääsiäismunia ja muita nameja. Täällä omassa kotona olen ennen pyhiä ottanut esille muutaman pääsiäiskortin keittiön hyllyyn, ja Mignon-munia on syöty enemmän ja vähemmän jo hyvissä ajoin ennen pääsiäistä.

Tänä pääsiäisenä olemme kotona, koska reissu mummilaan eli maalle tehdään jo ensi viikonloppuna, ja retki mummolaan pohjoiseen vappuna. Havahduin miettimään omia pääsiäisperinteitä. Ajattelin tehdä jokaiselle lapselle pääsiäissunnuntain aamuksi oman matkalaukun, koska kaapissa oli odottamassa kolmen matkalaukun setti. Jokaiseen matkalaukkuun tulee jokin kirpparilta hankittu kirja (niitä täytyy käydä etsimässä lisää), jokin yllätys ja nameja. Olohuoneen pikkupöydälle teen "pääsiäisasetelman" (siitä huomenna), ja tuon kotiin reilusti kukkia. Pääsiäisen ruokalista on vielä kokonaan miettimättä. Lammasta? Pääsiäiskakkua?

2009-03-31T04:26:00.000-07:00

Tänään näin sattumalta erään melko korkealla sijaitsevan työhuoneen, ja ajattelin, että korkealta katsottu kaupunkinäkymä on kaunis. Kävin kahvilassa salaatilla ja maitokahvilla, ja vietin tunteja esikoisen kanssa Ateneumissa. Kalevala-näyttelystä tuli vahva suomalainen tunne. On hienoa, että näin pienellä maalla on niin suuri kansalliseepos, ja on uskomatonta, että sen pohjalta on syntynyt niin paljon taidetta. Oli mukava aamupäivä. Kävelimme ja katselimme kaikessa rauhassa, ja esikoinenkin tuntui nauttivan kovasti.

Mietin, mikä oli tämän päivän lempitauluni. Useimmiten arvotan taidetta sen mukaan mikä tunne sen kautta välittyy. Toki joskus tauluissakin on silminpistävää erityinen taidokkuus. Jokainen kai kuitenkin katsoo taidetta omista lähtökohdistaan? Minusta ei voi sanoa, että jonkun toisen tapa katsoa on väärä. Itse pidän esimerkiksi asetelmista. Tänään rakastuin Helene Schjerfbeckin tauluun Vihreät omenat ja samppanjalasi. En tosin tunne taulun taustaa tai siihen liittyvää tarinaa. Jos taulussa onkin kuvattu jonkun kuolinvuoteen vierellä oleva kuohuva, en ehkä halua tietää asiasta. Minulle taulusta välittyy seesteinen ja elämää rakastava tunnelma. Koska pidän kaupungeista, pidän myös eri taiteilijoiden kaupunkimaisemista, joissa on katukuvaa, rakennuksia, puistoja ja puutarhoja. Tai vaikka luistinrata, kuten kuvan taidekortissa. Jostain syystä pidän myös tauluista, joissa on kuvattu taiteilijan ateljee tai jonkun työhuone kirjapinoineen.

Kuvissa olevan matkalaukun olen löytänyt kirppikseltä. Matkalaukku odottaa pääsyä omaan työhuoneeseemme, ja aion säilyttää siinä lehtileikkeitä. Meillä työhuone on varattu kirjoille. Siellä työskennellään aika harvoin. Useimmiten kannettavan kanssa istutaan keittiön pöydän ääreen tai sohvan nurkkaan.

2009-03-30T02:43:00.000-07:00

Tänä aamuna oli selkeästi jo hieman kevättä ilmassa. Päätin olla aktiivinen ja käydä kiertelemässä muutamalla kirpputorilla. Edellisestä kerrasta oli aikaa jo kuukausia. Aina kirpputoreilla käydessäni muistan, että en oikeastaan tarvitse mitään. Ostaisin mielelläni itselleni kauniit kengät, laukun tai vaatteita, mutta sopivia tulee todellakin erittäin harvoin vastaan. Vaatteita löytääkseen on syytä kierrellä vanhoihin vaatteisiin erikoistuneissa liikkeissä tai viikonloppuaamujen isoilla kirpputoreilla. Yleensä etsin kirppiksiltä vanhoja tyttökirjoja tai oppikirjoja, sinisiä tai turkooseja kahvikuppeja ja vanhoja emaliastioita. Kahvikuppien säilytystilani (keittiön lasikaapissa) on kuitenkin hyvin rajallinen, joten ostan nykyisin vain erityisen kauniita turkooseja kuppeja. Niitä on tarjolla aika harvoin. Tänään hankin kirjan lisäksi alla olevan vanhan pullon. Se on kaunista petrolin sävyä, ja sain sen onneksi puhdistettua melko hyvin. Ostaessa pullo oli likaisen ja tunkkaisen näköinen.

Olen varsin innoissani meneillään olevasta kolmen viikon menetelmästä. Aloitin tänään toisen viikon ruokavalionmuutosprojektissa. Keskityn ruokavalioon kolmen viikon ajan, ja toivon, että se olisi sen jälkeen rutiini, jota on helppo jatkaa. Mielessä on jo monta eri aihetta tuleville kolmen viikon jaksoille. Ensimmäiset kolme viikkoa bloggasin joka päivä, ja olen jatkanut sitä kolmen viikon jälkeenkin. Ei välttämättä kovin lukijaystävällistä blogata näin säännönmukaisesti (aiheet ovat väistämättä tylsiä), mutta bloggaus oli helppo tapa kokeilla menetelmää. Nyt haluaisin innoissani ottaa kokeiluun jo uuden organisointi- ja siivousrutiinin, mutta ei ole järkevää aloittaa kahta uutta tapaa yhtä aikaa. Ensin yritän saada kuntoon ravintotottumukset, ja vasta kolmen viikon jälkeen aloitan uuden kokeilun eri aiheesta. Vielä kaksi viikkoa keskityn siihen, että juon kahvia vain kerran päivässä ja valmistan perheelle kasvisruokaa.

Kevät on saanut aikaan aivan uuden sisustusinnostuksen. Voi olla, että syynä on myös muutama kiva lehti ja kirja, joita olen lukenut yhä uudestaan ja uudestaan. Sisustustoimenpiteetkin joutuvat odottamaan vielä nuo kaksi viikkoa, mutta sen ajan voin jo käyttää suunnitteluun. Työkaluina ovat muistikirja, viivoitin ja kynä, sekä nippu mielenkiintoisimpia lehdistä ajan myötä saksittuja ideoita. Huhtikuulle onkin sitten tiedossa kaikenlaista pienimuotoista puuhastelua, kuten siivousta, järjestelyä, sohvanpäällisten vaihtoa, uusia tyynyjä, seinälle ripusteluita ja kukkia. Kiva saada rästissä olevia asioita kuntoon ennen kesän tuloa. Kolmen viikon liikuntajakso saa puolestaan odottaa kunnes kotiasiat on tehty!

2009-03-29T07:19:00.000-07:00

Pääsimme miehen kanssa pitkästä aikaa kahdestaan elokuviin. Ihanaa ja luksusta nähdä elokuva vaihteeksi valkokankaalta. Päätimme valita jotain hilpeää ja sunnuntai-iltapäivään sopivaa. Päädyimme Kevytkenkäiseen (Easy Virtue, 2008), ja valinta oli hetkeen tismalleen sopiva. Säälimätöntä brittihuumoria, jota rakastan, hyviä näyttelijöitä, silmiä hivelevät puitteet ja viehättävä puvustus. Tätä elokuvaa on kovasti moitittu teatterimaisuudesta ja karrikoiduista henkilöhahmoista, itse nimenomaan pidin näistä ominaisuuksista. Oikein mukava tapa viettää sunnuntaita. Join elokuvateatterissa myös päivän kahviannokseni.

Jessica Bieliä katselimme miehen kanssa vasta myös elokuvassa Silmänkääntäjä, mutta olin kyseisenä iltana niin väsynyt, että nukahdin elokuvan ensi metreillä. Ajattelin ottaa leffasta uusinnan mahdollisimman pian. Colin Firth on vuosi vuodelta hurmaavampi, ja voi olla, että annoin Kevytkenkäinen-elokuvan mahdolliset juonipuutteet anteeksi nimenomaan hänen rakastettavan olemuksensa ansiosta. Kotimatkalla autossa mieskin jo varovasti kyseli, pitäisikö ottaa lähiaikoina Ylpeys ja ennakkoluulo -maraton. Pitäisi, ehdottomasti!

2009-03-28T06:59:00.000-07:00

Kuvamateriaalini Nuttulassa on näköjään hyvin samanlaista kuin Kirjakahvilassa. Mielestäni hyvään hetkeen kuuluu oleellisesti sekä kirja että kupillinen kahvia tai teetä. Nykyisin yhä useammin vihreää teetä. Tänään on oleilupäivä. Lapset ovat olleet kaverin luona, ja kavereita on kylässä. Olen ajatellut tehdä muutaman postauksen kirjoista Kirjakahvilaan, mutta siirrän asiaa, koska en oikein pidä Kirjakahvilan uudesta versiosta. Se on hankala käyttää ja muokata. Hm, täytyy miettiä asiaa.

Löysin Shannon Fricken blogin jokin aika sitten Pure Blogin kautta. Pidän kovasti Shannonin tyylistä käyttää rohkeasti värejä, etenkin erilaisia turkoosin sävyjä. Hänen kotisivunsa etusivulla on muutama esimerkkikuva. Onko kukaan tutustunut hänen kirjoihinsa? Tekisi kovasti mieleni lukea niitä, mutta olisi kiva tietää etukäteen minkä tyylisiä ne ovat. Tänään lyhkäinen postaus, rentouttavaa lauantai-iltaa!

Edit: Hirveän häiritsevää, että tuo tee on niin rumanväristä! Ei voi mitään. Yritän ajatella positiivisia ajatuksia siitä.

2009-03-27T05:41:00.000-07:00

Luin muutama päivä sitten Kanervan postauksen lastenhuoneista ja lasten tavaroiden säilytyksestä, ja ajattelin itsekin postata samasta aiheesta. Lastenhuoneet ovat meillä sellaisia huoneita, joissa on tavaraa aika paljon sekä kaapeissa että esillä. Esikoisella on oma huone, ja kaksi nuorempaa jakavat yhteisen huoneen. Kuvat ovat nuorempien poikien huoneesta. Yläkuvassa on ekaluokkalaisen työpöydän päällä oleva talohylly, joka on isäni tekemä. Kaikilla pojilla on vastaavat hieman erinäköiset hyllyt. Keskimmäinen on aika tarkka tästä hyllystään. Hän asettelee siihen huolellisesti jalkapalloviirinsä ja tärkeät pikkutavaransa. Työpöytä on Juvin pieni kirjoituspöytä. Tavallisesti lapset tekevänsä läksynsä keittiön pöydän ääressä, ja omalle työpöydälle on aseteltuna lähinnä viimeisimmät legorakennelmat.

Sänkyjä vastapäätä on kaksi korkeaa kiinteää kaappia, joiden pari kolme hyllyä on varattu vaatteille ja loput legojen säilytyslaatikoille. Legoja pidetään aiheittain (mutta ei kovin tarkkaan lajiteltuna) erilaisissa Ikean puisissa, muovisissa ja metallisissa laatikoissa. Yläkaapeissa on pari isoa laatikkoa. Toisessa on odottamassa olevia vaatteita (esim. keskimmäiseltä kuopukselle periytyviä) ja toisessa harvoin käytettäviä leluja. Sänkyjen keskellä olevalla yöpöydällä on usein iso kirjapino, mutta viime viikolla luetut olivat kirjaston kirjoja, ja keräsin ne aamulla odottamaan kirjastokäyntiä. Keskimmäisen työpöytä sijoittuu sänkyjen oikealle puolelle, ja sen juurella on legolinna, jolla leikitään paljon (joten se ei kerää kovin paljoa pölyä vaikka onkin aina esillä).

Sänkyjen vasemmalla puolella on Lundian hyllyjä, joissa on lastenkirjoja ja kuopuksen leluja. Osa lastenkirjoista on esikoisen huoneessa. Lähes kaikki pelit, palapelit ja DVD:t säilytetään yläkerran aulan suuressa vanhassa kaapissa. Sarjakuvat ovat puolestaan yläkerran aulassa olevassa "sarjakuvakomerossa". Tuo komero on ollut pitkän ajan projekti, ja nyt se on valmis, ja kaikki lasten sarjakuvakirjat ja -lehdet on hienosti lajiteltu vaarin tekemään hyllykköön. Mies säilyttää omat sarjakuvakokoelmansa kellarin kaapeissa.

Lastenhuoneen matto ja pelletaulu ovat mummin tekemiä, ja kuopuksen pikkupeitto on kuopuksen kummin käsialaa. (Kummille tiedoksi jos satut blogia lukemaan, peitto on edelleen joka yö käytössä!). Yöpöytä ja toinen pikkukaappi, joka ei näy kuvassa, ovat kirppikseltä. Sängyt on hankittu esikoiselle ja keskimmäiselle, ja ne maalattiin nykyiseen kotiin muutettaessa.

Kahvinvieroitusoireet ovat olleet tänään tosi vähäiset! Ihanaa! Ruuaksi tein sitruunapastaa tällä ohjeella. Lisukkeeksi oli salaattia ja itse leivottua gluteenitonta kaurapatonkia. Oikein onnistunut ateria minun mielestäni, mutta lapset eivät syöneet juuri mitään (vaikka laitoin sitruunaa reilusti vähemmän kuin ohjeessa). Hauskaa viikonloppua!

2009-03-26T08:59:00.000-07:00

Kahvinvieroitusoireet ovat ihan kamalia! Pahinta on aamupäivällä ennen päivän ainoaa (luvallista) kupillista. Päätä särkee, ja olo on tavattoman kiukkuinen (pahoitteluni niille, jotka saivat tänään lukea huonotuulisia päivityksiäni FB:ssä...). Ilta ilman kahvia menee ihan helposti. Ruoka-asioissa olen selvästi kokemassa jotain kirkastumista ja oppimista. En yritä enää väkisin syödä aamupuuroa. Puuro-ja marja-annoksen lappaminen suuhun aamuvarhaisella alkoi tuntua piinalliselta. Pidän hyvin haudutetusta puurosta paljon, mutta annos puuroa on mielestäni kokonainen ateria, ja aamulla sellaista ei tee mieli. Tänään söin luonnonjogurttia ja marjoja. Myös lounaan pidän jatkossa aika pienenä, jotta ruoka maistuu päivällisaikaan. Olen myös ymmärtänyt, että mitä yksinkertaisempina ateriat pitää, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne onnistuvat. Eilen paistoin uunissa perunaa, porkkanaa, naurista ja punajuuria. Laitoin sekaan kevyesti öljyä ja reilusti valkosipulia. Juureksista tuli herkullisia! Tarjosin ne savukalan kanssa. Tänään tein basilikamunakasta, salaattia ja kaurasämpylöitä, ja hyvältä maistui.

Kiitos yrtti-ja kukkavinkeistä! Uusimmassa Living Etc. -lehdessä oli esitelty erilaisia yrttiruukkuja. Itse haluaisin keittiöön samanlaisen valtavan emalivadin kuin alla olevassa kuvassa. Kuva on kirjasta Junk Style (oma kappaleeni on valitettavasti sellainen pieni painos). Olen joskus nähnyt kirppareilla suuria valkoisia emalivateja, mutta en ole koskaan hankkinut sellaista. Nyt yritän etsiä sopivan yrttejä varten.

Rakastan keittiötä, jota on käytetty näissä kaikissa kuvissa! Jos saisin valita maailmassa yhden keittiön, haluaisin juuri samanlaisen. Keittiö on varmasti kaikille tuttu, koska se on ollut kymmenissä kuvissa erilaisissa sisustuskirjoissa, lehdissä, neulekirjoissa, kuvastoissa... Itsekin olen epäilemättä maininnut sen aiemminkin. Kaksi muuta kuvaa ovat kirjoista Pure Style Living ja Easy Cottage Style.

Olen yrittänyt viime aikoina vimmatusti yksinkertaistaa asioita monella eri alueella: sisustamisessa, keittiössä, kodinhoidossa... Yksinkertaistamisen tarkoitus on ollut antaa tilaa ajatuksille ja uusille ideoille. On ollut pettymys huomata, että ajatustoimintani on edelleen aika vaatimatonta. Missä ovat ne kaikki uudet ideat??

2009-03-25T11:51:00.000-07:00

Pengoin puutarhakirjoja esille jo eilen kun takatalvi yllätti. Tai no, yllätti ja yllätti, olihan siitä varoitettu. En vain halunnut uskoa sen tuloon. Itsepintaisesti suuntaan nyt katseen kevääseen ja pihatöihin. Ihana päästä ulos puuhastelemaan!

Meillä on pienen pieni piha, ei mikään puutarha. Tontti on kolmion muotoinen. Talon ympärillä on kiveystä, ja pihaa reunustaa yhdeltä suunnalta aita ja kahdelta suunnalta istutuksia. Uloimpana istutuksissa on sireeniaita, vasta pari kesää kasvanut. Sireeniaidan vieressä on 1-2 metrin levyiset kukkaistutukset. Tontilla on kaksi vanhaa pihlajaa, jotka säästyivät rakennustöiden aikana, sekä kaksi vastaistutettua puuta, omenapuu ja koristepihlaja.

Inhoamme molemmat miehen kanssa ruohon leikkaamista, joten halusimme talon ympärille kiveystä. Ajatuksena oli saada pihaan tunnelmaa ja väriä ruukkuryhmillä. Tästä päästään varsinaiseen aiheeseen. Nyt tekee mieli jo suunnitella kukkaryhmiä. En osaa päättää mitä kasveja haluan ruukuihin! Perinteisesti istutan orvokkeja keväällä heti kun säät sallivat. Ne ovat kestäviä, ja rakastan orvokkien sinisiä sävyjä. Olen istuttanut myös ruusuja, markettoja ja erilaisia yrttejä. Haluaisin keittiön pienelle terassille suuren yrttiviljelmän (saattaa olla kunnianhimoista pitää hengissä?).

Ensimmäinen työ säiden lämmetessä on käydä läpi kukkaistutusalueet. Niissä kasvaa ainakin poimulehteä, kurjenpolvea, ruusuja, akileijoja, salviaa, sinistä ja valkoista mirrinminttua, maksaruohoa, kevätkaihonkukkaa, tuijia ja pari pikkuista havupuuta, ja jotain maanpeittokasvia, jonka nimeä en millään muista (talvio?).

Olisi kiva kuulla miten muut aikovat aloittaa kevään. Taimien kasvatuksella? Mitä kukkia kaavailette ruukkuihin ja parvekkeille?

2009-03-24T06:23:00.000-07:00

Tänä aamuna oli jo herätessä vähän sellainen tympeä päänsärky. Saattoi johtua kahvin puutteesta tai alkavasta kuumetaudista (joka on siis käynyt muut perheenjäsenet jo läpi). Helsinkiin saapunut takatalvikaan ei ollut omiaan piristämään oloa. Minulla on tiistaisin pidempi aamupäivä käytettävissä ennen lasten hakemista kuin muina päivinä, joten olin kaavaillut jotain tavallista työläämpää projektia aamupäiväksi. Onhan noita, sohvanpäälliset pitäisi vaihtaa ja pestä ja kodinhoitohuone järjestellä uudelleen, ja paperitöitäkin on rästissä. Tänään ei huvittanut mikään. Ajattelin, että kahvilakossa pysyn, vaikka olisi millainen olo. Tein pakolliset aamusiivoukset ja pyykinpesut, ja lähdin bussilla kauppaan ja hankkimaan lankaa ranteenlämmittimiä varten.

Outi teki ranteenlämmittimet juuri tuosta yläkuvan langasta, ja koska se on tismalleen lempiväriäni, niin halusin tietysti samanlaiset, samanvärisestä langasta! Laitoin kuvaan muutakin samanväristä rekvisiittaa. Outi kirjoitti tavatessamme ohjeen muistiin, ja vakuutti että osaisin neuloa lämmittimet (toivottavasti osaan!). Kävin Hakaniemessä sijaitsevassa Priima-lankakaupassa, ja sain oikean langan ja puikot. Katselin myös huivilankoja, koska sain vasta äidiltä huivi-kirjan, mutta en vielä löytänyt oikeita turkoosin sävyjä huivia varten. Ja on muutenkin järkevintä tehdä ensin lämmittimet. Käsityöinnostuksillani kun on tapana mennä niin nopeasti ohi...

Lankakaupassa oli myynnissä uutta Debbie Blissin neulelehteä, ja ostin sen kevätinspiraatioksi. Ja tuosta lehdestä onkin ollut jo nyt enemmän iloa kuin mistään muusta lehdestä kuukausiin! Lehti on neulelehti, mutta niin kivasti stailattu, että siitä saa sisustusvinkkejäkin. Tykkäsin eniten the white house -jutusta, jossa oli neulottuja sisustusvinkkejä valkoiseen kotiin, ja sain pitkästä aikaa ahaa-elämyksen siitä mitä aion tänä keväänä sisustuksen suhteen tehdä. Valkoista! Ehdottomasti taas valkoista! Sain myös kaivatun innostuksen nukkekodin sisustamiseen. Alan etsiä sopivaa uunia. En saa ehkä samanlaista vanhaa kuin yläpuolella olevassa kuvassa, mutta jotain hieman vastaavaa tyyliä.

En tiedä näkyykö se kuvista, mutta iltapäivällä alkoi ihan kivasti paistaa aurinko. Takatalvi on varmasti ohi samalla kun kahvinvieroitusoireetkin!

Edit: Huomasinkin juuri, että lehden white house -osio on kuvattu suurimman sisustusidolini Jane Cumberbatchin kotona! Ei ihme että se kolahti.

2009-03-23T05:12:00.000-07:00

Eilen pidin postausvapaan päivän. Kirjoitan aina tunnepohjalta, ja on vaikea kirjoittaa jostain tietystä aiheesta, jos mielessä pyörii muita asioita. Eilen mietin sitä, miten suvaitsemattomia ihmiset vielä nykyäänkin ovat. Aivan kuin välillä unohtuisi, kuinka suuri rikkaus on se, että ihmiset ovat kaikki erilaisia ja pitävät eri asioista. On virkistävää saada välillä vinkkejä ihan uusista asioista. Sitäkin mietin, miten helppoa on tuomita toisia pikkuasioiden perusteella. Monen sellaisen asian taustalla voi olla pitkä tarina, jota ei tunne, joten joskus voisi olla armollisempikin. Kirjoitan tämän ihan muistutuksena itsellekin.

Päätin ottaa elämääni uuden rutiinin, ja jatkaa sitä taas kolme viikkoa, jotta siitä tulisi vakiintunut tapa. Aika kunnianhimoinen yritys tällä kertaa! Ajattelin vaatimattomasti muuttaa ruokalutapani. Taustaksi sen verran, että tämän hetkiset ruokailutapani ovat kurjat. Syön mitä huvittaa, milloin huvittaa. Aloitan aamun kahvilla, ja nappailen voileipiä päivän mittaan kun vatsa vaatii. Usein jätän väliin sekä aamiaisen, lounaan että päivällisen, ja saatan korvata koko päivän ateriat kahvilla ja laatikollisella salmiakkikaloja. Joskus huomaan, etten ole syönyt lämmintä ruokaa päiviin, ja ahmin ison lautallisen jauhelihaspagettia tai mozzarella-salamipitsan. Päivän energian saantini pysyy keskimäärin kohtuudessa, mutta lienee sanomattakin selvää, että saatu energia tulee vääränlaisista lähteistä. Lapsille tarjoan aamupalalla puuroa ja ruisleipää ja päivällisellä tavallista perusruokaa. Lounaan he syövät usein kodin ulkopuolella. Kasvisten syönti voisi toki olla koko perheellä monipuolisempaa. Lapset eivät tunnu kiinnittävän huomiota siihen etten syö aina lämmintä ruokaa, koska minulla on useita ruoka-ainerajoituksia, enkä niiden vuoksi voi syödä kaikkea samaa ruokaa kuin he. Olen usein hyvin väsynyt, ja jaksan liikkua vain pakollisen hyötyliikunnan.

Yritän nyt kokeilla yksinkertaista runkoa aterioille. Pyrin syömään aamulla puuroa ja marjoja, lounaalla salaattia tai keittoa ja päivällisellä jotain lämmintä kasvisruokaa. Tarkoituksena on vaihtaa arkiateriat kasvisruokiin, jotta koko perhe saisi monipuolisempaa ruokaa. Tänään söin aamulla kaurapuuroa vadelmien ja banaanin kera. En juonut aamupalalla lainkaan kahvia (jonka käyttöä siis yritän rajusti vähentää), mutta join yhden kupillisen lounasaikaan. Lounas oli valmista tomaattikeittoa raejuustolla. Päivälliseksi on hautumassa simppeli soijarouhekastike riisillä. Ohje on kirjasta Papu, porkkana ja hillopulla, ja siitä on ollut puhettakin blogikeskusteluissa. Monet ovat viime aikoina myös kirjanneet blogeissaan ylös yksinkertaisia arkiruokia, ja olen ilolla lukenut noita postauksia ja ottanut ruokaohjeita muistiin.

Kiitos kaikista vinkeistä, joita sain edelliseen postaukseen! Tänään olen juonut vihreää teetä haaleampana ja alan hyvinkin tottua sen makuun. Olen aika innoissani ajatuksesta, että tällainen kolmen viikon rutiinien sisäänajo toimisi, ja haluaisin kokeilla muitakin asioita kuin ruokavaliota. Ei olisi kuitenkaan realistista kokeilla enempää kuin yhtä asiaa kerrallaan, ja valitsin ruokavalion siksi että se tuntuu juuri nyt tärkeimmältä asialta millä terveyttä voi kohentaa. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta jopa selvitä kolmesta viikosta...

2009-03-21T13:01:00.000-07:00

Kävin tänään Ruohonjuuressa hankkiakseni vihreää teetä. En hirveästi tykkää vihreästä teestä, mutta yritän siirtyä siihen terveysvaikutusten vuoksi. Tavallisesta teestä pidän paljon. Ruohonjuuri on valtavan suuri kauppa. Sieltä oli vaikea löytää mitään. Katselin kuitenkin myyjän neuvosta tiettyä vihreä tee -merkkiä, ja käteeni osui mustaherukan lehdillä maustettu tee. Maku on ihan ok, muutama kupillinen on jo juotu. Ostin myös kokeeksi tahini-tahnaa, ja se on tosi herkkua. Onkohan se ihan hirveän epäterveellistä? Liikaa suolaa...? Useimmiten jokin noin herkullinen on varsin epäterveellistä. Ihastuin myös appelsiinilla maustettuun luomusuklaaseen. Tumma suklaa ei ole perinteisesti suosikkini, mutta tämä oli hyvää ja pieni pala auttoi jo makean himoon. Vain yhdessä löytämässäni luomusuklaamerkissä luvataan varma gluteenittomuus eikä lainkaan jäämiä mahdollisista viljoista. Täytyy jatkaa etsimistä ja vertailla laatuja. Tässä lauantai-illan pikainen herkkuraportti.

2009-03-20T11:53:00.000-07:00

Kuvat ovat tänään Marjon arkistoista, en ehtinyt kuvailla. Valitsin kuvat, koska ne liittyivät jollain tavalla (etäisesti) aiheeseen, mutta en millään muista millä tavalla. Ehkä se tulee tässä mieleen. Kuvissa on siis divarista löytämiäni tyttökirjoja. Seljan tytöt. Rakastin Seljan tyttöjä lapsena. Olen lukenut ne aikuisenakin useaan otteseen.

Olen viime päivinä miettinyt harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Lähinnä omiani, menneitä, nykyisiä ja tulevia. Lapsena minulla ei ollut koskaan mitään "oikeaa" harrastusta. Siihen aikaan lasten elämä oli muutenkin vähemmän ohjattua kuin nykyisin. Keskitin paljon ajatuksia koulunkäyntiin, koska se oli kivaa. Luin kirjoja koko ajan, aloitin lukemisen aamusaunassa (kyllä, isä lämmitti aina aamuisin saunan, jotta ei ollut kylmä käydä suihkussa...), jatkoin aamupalalla, ja luin pitkin päivää jokaisessa sopivassa tilaisuudessa. Kaverin kanssa piirrettiin, askarreltiin ja leikittiin pihalla. Tehtiin savitöitä koulun kerhossa, sekin aika omatoimista. Silloin kun kaipasin jotain virallista harrastusta, äiti yritti tarjota pioneeritoimintaa ja tanhua. Kokeilin molempia, ja totesin pärjääväni mainiosti ilman harrastuksiakin. (Apua, sekä pioneeri- että tanhukokeiluistani saisi aikaan oman postauksen, mutta jätän ne väliin. Huh.)

Opiskeluaikoina hankimme yhdessä miehen kanssa koiria. Koirien kanssa aika kului/kuluu mukavasti. Saa ulkoilla niin usein kuin suinkin jaksaa, ja koirista on aina seuraa. Ne ovat rakastavia ja rakastettavia ystäviä. Alkuvuosina ennen lasten syntymää kävimme koiranäyttelyissä ja koirakouluissa, mutta niistä on jo vuosia aikaa. Kun esikoinen syntyi, aloin luonnollisesti kiinnostua kaikesta lapsiin liittyvästä. Olin hyvin kiinnostunut ja etsin tietoa etenkin attachment parenting -ilmiöstä. Joku kutsuu sitä suomeksi lapsentahtisuudeksi. Sain netistä vertaistukea toisista äideistä, jotka halusivat hoitaa lapsia lapsentahtisesti imettämällä, kantamalla ja pitämällä lasta muutenkin lähellä. Yleisen mittapuun mukaan äitien pitäisi lasten synnyttyä jaksaa kiinnostua myös kodin ulkopuolisista asioista, kehittää itseään ja pysyä ajan tasalla monissa asioissa. En oikein jaksanut. Käytin lähes kaiken energiani ja kiinnostukseni lapsiin niin kauan kuin he olivat vauvoja ja leikki-ikäisiä.

Koska kuitenkin vietin paljon aikaa kotona, aloin vähitellen kiinnostua myös kodin hoitamisesta ja sisustamisesta. Vuosituhannen vaihteessa löysin ulkomaiset sisustuslehdet -ja kirjat. Mikä ihmeellinen maailma siitä avautui! Sisustamisinto valtasi täysin, ja luin asiaan liittyviä lehtiä ja kirjoja kaiken ajan minkä lastenhoidolta ehdin. Nettiin avattiin ulkomaisia sisustus-, käsityö-ja ruokablogeja. Suomalaiset alkoivat seurata perässä, ja lopulta avasin itsekin sisustuskirja-aiheisen blogin. Aihe vei mennessään, ja kokeilin sen tiimoilta yrittäjyyttä sisustusnettikauppiaana. Tuollainen kotoa käsin toimiva yrittäjyys ei ollut kuitenkaan meidän perheellemme sopiva ratkaisu. Vuoden vaihteessa päätin lopettaa kauppiaana, ja arki on vihdoin palaamassa järjestykseen.

Viime vuoden aikana käytin paljon aikaa työntekoon ja kaikenlaiseen muuhunkin, ja sisustusinto on tasoittunut. Seuraan kyllä netin kautta aihetta, ja yritän toteuttaa kotona muutamaa projektia. Yritän mm. löytää kirppiskirjoille sopivaa vanhaa turkoosia seinäkaappia (tähän ne kuvissa olevat kirjat liittyivät!), ja kaikki olemassa olevat kirjahyllyt pitäisi järjestellä uudelleen. Ajattelin myös kehystyttää joitain kuvia ja printtejä, ja haluaisin saada kaapissa olevia kankaita tyynyjen muotoon. Kirppiksillä yritän pitää silmäni auki kivojen löytöjen varalta. Kellarin pelihuone kaipaa uusia ideoita, ja haaveilen toimivasta kierrätyssysteemistä. Tällaisia pieniä juttuja.

Tämä pitkä selostus tähtäsi loppupäätelmään, että elämässä saattaisi olla tilaa uudelle harrastukselle tai mielenkiinnon kohteelle. Olen jo jonkin aikaa yrittänyt miettiä, mikä se voisi olla. Pyrin käyttämään suuren osan ajastani siihen, että perhe-elämä olisi ennakoitua, selkeää ja rauhallista. Kaikki lapset hyötyvät siitä, ja etenkin asperger-lapsen hyvinvointi suorastaan vaatii tällaista selkeää elämäntyyliä. Yksi uusista tavoitteistani voisi olla saada koko perheen ravintotottumukset kuntoon, omani ovat kaikkein kehnoimmat. Olen jopa harkinnut liikuntaharrastuksen aloittamista aivan terveydellisistä syistä (hirveän keski-ikäistä!). Luin joskus jostain (heh, tieteellinen lähdeviittaus), että uuden rutiinin omaksuminen elämään vie noin kolmisen viikkoa. Saattaa olla jonkun heittämällä antama luku, mutta halusin kokeilla. Sen vuoksi olen blogannut lähes päivittäin kolme viikkoa, ja asiasta on tullutkin osa päivärutiinia! Yritän jatkossa ottaa jonkin uuden tavoitteen kolmen viikon välein. Vasta myöhemmin tosin selviää, kehittyykö niistä uusi harrastus tai suorastaan elämäntapa. Jatkan aiheesta huomenna, koska postaus on nyt jo liian pitkä. Kaunista ja aurinkoista viikonloppua!

2009-03-19T04:40:00.000-07:00

Olen ajatellut pitää kirjat pääosin Kirjakahvilan puolella. Kuvassa onkin nyt pelkästään lukemista odottava pino. Kirjoittelen kirjoista tarkemmin kunhan olen lukenut ne ajatuksella. Pinossa on tällä hetkellä mm. Thrifty Chic: Interior Style on a Shoestring (tekijöinä Liz Bauwell ja Alexandra Campbell), The Thrift Book: Live Well and Spend Less (India Knightilta), Frida Kahlon päiväkirja ja A Homemade Life: Stories and Recipes from My Kitchen (kirjoittajana ruokablogia pitävä Molly Wizenberg). Kaksi ensimmäistä ovat nimiensä perusteella tietysti aika ironisia, koska säästäväisintä varmaankin olisi, jos ei koskaan hankkisi yhtään kirjaa... Halusin kuitenkin tutustua niihin. Ensimmäinen vaikuttaa ensi silmäyksellä mielenkiintoiselta, vaikka tyyli onkin hyvin värikäs ja runsas omaan makuuni. Fridasta. Yle Teema näytti jokin aika sitten Frida-dokumenttia ja Frida-elokuvaa, ja on ollut taas vaihteeksi vaikea päästä yli siitä, kuinka kiehtova, kaunis, intohimoinen ja rohkea henkilö hän on ollut. Kirjassa on kuvattu hänen päiväkirjan sivujaan, ja tekstit on käännetty myös englanniksi. A Homemade Life -kirjan kirjoittajan blogi on täällä. En ole seurannut sitä säännöllisesti, mutta kirjaa on esitelty eri blogeissa, ja odotan että pääsen lukemaan sitä kaikessa rauhassa.

Pino on edelleen lukematta, sillä olen lukenut viime aikoina romaaneja, ja niitäkin on vielä jonossa. Ja rehellisesti sanottuna, aika paljon aikaa saa kulumaan pelkästään blogien lukemiseen. Mielenkiintoisia blogeja on niin paljon! Joitakin luen saadakseni inspiraatiota ja uusia ideoita. Joidenkin blogien parasta antia ovat hienot kuvat, joidenkin toisten taas kivat linkit. Ja sitten on vielä erikseen blogit, joiden teksti on niin kivaa, että niihin koukuttuu pahasti. Olen erityisen heikkona joidenkin ihmisten kirjoitustyylille. Sellaiselle hauskalle ja nokkelalle, josta huomaa, että kirjoittaja on älykäs, mutta silti lukijalle ei tule ollenkaan tyhmä olo. Olen ollut ihan innoissani siitä asti, kun muutama päivä sitten löysin linkin Anssi Kelan blogiin! En ollut tiennyt, että hänellä on blogi. Mies on tavattoman hauska, ja kirjoittaa hyvin miellyttävällä tavalla.

Tuon kuvissa olevan maljakon olen tuonut aikoinani lapsuuden kodistani. Jostain syystä se juolahti tänään mieleeni, ja otin sen esille. Jos vaikka huomenna ehtisi kukkakauppaan saakka. Lapsena aina ihmettelin, miksi joku on halunnut tehdä maljakon, jossa on naisen rintoja vieri vieressä. Aika hassua?

2009-03-18T01:35:00.000-07:00

Eilen uppouduin pitkin päivää itsekseni lukemaan, mutta tänään luetaan lastenkirjoja. Keskimmäinen on vuorostaan kuumeessa ja kaipaa viihdytystä. Lapsilla on erilainen maku, on muistaakseni Barbaba sanonut. Eräät pitävät linnuista, toiset musiikista ja kolmannet piirtämisestä. Ja niille jotka pitävät autoista on koneoppi kuin leikkiä. Tuo on niin totta. Keskimmäinen on meidän urheilija. Hän myös rakastaa seikkailukirjoja ja pitää erityisen paljon matematiikasta.

2009-03-17T12:07:00.000-07:00

Tänään oli tarkoitus ottaa omakuva. Eihän siitä mitään tullut. Vilkaisin peiliin, ja aloin ajatella, että hiukseni ovat varmaankin harmaantumassa. Yhtään harmaata hiusta en ole aiemmin löytänyt, mutta mitä tiukemmin tuijotin tänään juurikasvuani sitä enemmän aloin nähdä siinä jonkinlaisen harmaan vivahteen. Olen saanut aikaisin harmaantuvat geenit. Lisäksi olen usein hyvin huolestunut kaikesta. Ja se, jos mikä, harmaannuttaa. En halua harmaantua vielä!! Sinänsä kyllä kiinnostaa, millainen on hiuksiini tuleva harmaan sävy. Niitäkin on niin monia.

Miestä hätäännykseni tuntui huvittavan. Hänhän oikein toivoo harmaantuvansa. Se tuo varmasti ammatilista uskottavuutta. Miehille harmaantuminen onkin ihan eri asia kuin naisille. Ikääntyessään miehistä tulee entistä paremman näköisiä, kun taas naisista tulee, no, vanhemman näköisiä. Ei omakuvia tänään. Ehkä ensi viikolla.

Kuvassa oleva lehti on Milk-lehden sisustusnumero. Ilmestymisestä on varmaankin jo aikaa, mutta itse sain sen ihan vasta käsiini. Astiateline on kiva. Näin vastaavan jossain toisessakin lehdessä. Ei sillä että se meidän keittiöön sopisi tai edes mahtuisi. Vietimme esikoisen kanssa teehetken koulun jälkeen. Haudutettu tee tekee hetkestä aina rauhallisen ja katkaisee iltapäivän. Teenjuonti saattaa hidastaa harmaantumistakin?

2009-03-16T04:34:00.000-07:00

Muistan kun luin ensimmäisen kerran space clearing -käsitteestä, olisiko ollut 90-luvun loppupuolella. 90-luvullahan erilaiset elämäntapaoppaat ja feng shui -kirjat olivat pinnalla ja muodikkaita? Silloin kirjoissa ja lehdissä neuvottiin, kuinka tehdä oma aarrekartta ja kuinka järjestellä huonekalut niin, että se houkuttelee elämään mahdollisimman paljon hyviä asioita. En koskaan oikein innostunut feng shuista enkä perehtynyt siihen tarkemmin. Selkärankaan on tosin jäänyt pakkomielle työskennellä siten, että näen ovelle, ja tarkistan usein, millaisia asioita toivon tai esitän kuvallisessa muodossa. Heh, joku saattaa muistaa viime syksyisen perhospaniikkini. Tatuoin käteeni perhospariskunnan, ja tämän romanttisen eleen jälkeen tajusin hyvin nopeasti, että tällä pariskunnalla on kolme lasta... Muutamassa viikossa perhosia oli jo viisi kappaletta kuten perheenjäseniäkin.

Vaikka en ole jaksanut monistakaan feng shui -opeista innostua, niin space clearingin konkreettisin vaihe kolahti heti. Rakastan tyhjää tilaa, ja inhoan nurkissa pölyttyvää ylimääräistä tavaraa, clutteria (sanon suomeksi yleensä "rojua" mutta se ei kuulosta yhtä hyvältä). Silloin tällöin siivotessa alan systemaattisesti poistaa ylimääräistä tavaraa. Osan varastoin lajiteltuna kellariin, osan vien kirpputorille, osan (kuten vanhoja tekstiilejä) eläinsuojeluyhdistykselle. Osa kierrätetään kokonaan pois lasin, paperin, pahvin tai metallin keräykseen. "Äiti poistaa clutteria" -lause siirtyy paniikinomaisena henkäyksenä perheenjäseneltä toiselle, ja saa miehen tarraamaan liian pieneen ja rikkinäiseen mutta ah, niin rakkaaseen juoksupaitaansa ja lapset suojelemaan kaikkea omaisuuttaan.

Tavaralla, jota joku perheenjäsenistä rakastaa tai säännöllisesti käyttää, on kuitenkin aina funktio. Jokainen meistä kiintyy tavaroihin ja esineisiin eri tavalla. Ketään toista ei voi pakottaa tai painostaa luopumaan. Tämän vuoksi oma kotini ei koskaan tule olemaan niin tavarasta tyhjä kuin toivoisin, se on kahden aikuisen, kolmen lapsen ja kahden koiran tekemä kompromissi. Mutta, koska suoritan suurimman osan siivoamisesta ja vaatehuollosta, poistan samalla salakavalasti tavaraa, jota kukaan ei edes huomaa tai muista. Vastaavasti äidin oikeudella raahaan lasten huoneista ulos rikkinäistä muovirojua, kasaantunutta paperitavaraa, vessapaperikiikareita, syksyn lehtiä ja mitä milloinkin. Jätän toki asiat, jotka tiedän lapselle tärkeiksi, vaikka ne minusta olisivat kuinka joutavia hyvänsä.

En ole luonnostaan siisti ja järjestelmällinen ihminen. Kaipaan silti siisteyttä ja järjestystä ympärilleni, ja tunnen lähes sairastuvani niiden puutteesta. Koska olen kuitenkin suurpiirteisesti siivoava, mukavuudenhaluinen ja tehoton, kotini vaipuu elämäntilantesta riippuen keskisuuresta vaikeaan kaaokseen. Tavaran vähentäminen on ainoa keksimäni ratkaisu tähän ongelmaan. Kun kotiin tulee tyhjää tilaa, sen siivoaminen ja puhtaana pitäminen helpottuvat. Samaan aikaan tunnen, kuinka ajatus alkaa kulkea vaivattomasti ja kirkkaasti, ja mieli on rauhallinen. Vastaava ilmiö liittyy kiireeseen ja stressiin. Kun tekemistä on paljon ja on jatkuvasti kiire, muutun ärtyneeksi ja tehottomaksi. Unohtelen asioita, ja mistään ei tule valmista. On ollut vaikeaa hyväksyä tällainen tehottomuus itsessään. Pysähtynyt hetki tekemisen keskellä saa taas ajatukset kasaan.

Haave tyhjästä tilasta ei ole helppo toteuttaa! Muutama vuosi sitten alkanut sisustusbuumi sai minut monien muiden mukana innostumaan. Kotini värien lukumäärä moninkertaistui! Pidän vähistä väreistä, mutta yhtäkkiä kotoani löytyi pastellivarejä poikineen. Oli ruutua, raitaa, ruusua ja pilkkua. Pidän toki kovasti pilkuista. Kohtuus kuitenkin kaikessa. Pallokuvioinen kuosi näyttää minusta kivoimmalta yksivärisen keskellä. Nyt olen varastoinut kellariin esimerkiksi suuren osan astioista. Sitten kun tekee mieli vaihtelua, vien nykyisiä astioita kellariin, ja otan käyttöön vaikkapa muutamia kukkakuosisia kirppisastioita. Kaiken ei tarvitse olla esillä yhtä aikaa. Tämäkin on tietysti yksilöllistä. Joku toinen viihtyy runsaamman tavaramäärän keskellä. Tärkeintä kai on, että kotona olevia asioita rakastaa, tarvitsee tai käyttää. Jos jollakin esineellä ei ole mitään käyttöä eikä kukaan erityisesti rakasta sitä, se on minusta rojua, jonka voi kierrättää jollekulle, joka tarvitsee sitä.

Aarrekartoista. Niitä en ole koskaan itse kasannut. Tarkoituksena on kai kerätä tauluksi kuvia asioista, joista haaveilee ja joita toivoo itselleen, ja sijoittaa itsensä niiden keskelle. Olen huomannut että vanhat leikekirjat toimivat aarrekarttojen tapaan. Selatessani muutaman vuoden vanhoja vihkojani huomaan tusinoittain nykyisestä omasta elämästäni tuttuja asioita. En usko, että asiaan liittyy sen kummempaa mystiikkaa. Kun tavoitteet ja toiveet asettaa selkeään kuvalliseen muotoon, alkaa sekä tietoisesti että alitajuisesti toimia niiden saavuttamiseksi. Sen vuoksi kannattaa olla tarkkana siinä mitä toivoo, mikä tahansa voi toteutua!

Tällaisia asioita nousi tänään mieleen nostalgia-aallon mukana. Tutkin vanhoja sisustuskirjoja löytääkseni oikein vakavahenkistä inspiraatiota kevätsiivoukselle. Mietin entisiä kotejamme. Oi nostalgiaa! Ensimmäinen oma kotimme oli pieni ja erittäin soma rivitalokaksio. Sen keittiössä oli valkoiset puiset kaapinovet ja sinivalkoiset kauniit laatat. Asunto oli yleensä aina siisti ja järjestyksessä. Tavaranpaljous (joka kasvoi perheen kasvaessa) aiheutti kaaoksen vasta seuraavassa, tätä edeltävässä, kodissamme. Tutkin myös vanhoja lehtiä. Yhdessä ensimmäisistä lukemistani englantilaisista Country Living -lehdistä oli todella kiva juttu otsikolla "shoestring chic". Vuosi oli muistaakseni 1999 tai 2000. Muistan vieläkin jutun kuvat, vaikka en kyseistä lehteä löytänyt mistään. Simppeliä ja edullista tyyliä. Lähes vastaavalla nimellä on muuten ilmestynyt jälleen uusi sisustuskirja! Kuvan kirjat ovat Pure Style Living ja Home Sanctuary, oivaa kevätsiivousmateriaalia molemmat.

2009-03-15T01:11:00.000-07:00

Vanha teflon-pintainen lettupannuni tuli jokin aika sitten tiensä päähän. Sen pinta oli aivan piloilla, eikä sillä tehnyt enää mieli laittaa ruokaa. Yleensä käytän lettupannua amerikkalaistyyppisten pannukakkujen paistamiseen. Olin pitkään haaveillut blinipannusta, joten kun keittiötarvikeliikkeessä näin tuollaisen neljän blinin pannun, ajattelin selvitä yhdellä pannulla. Myyjä vaikutti asiantuntevalta, ja kertoi, että kyseisellä pannulla on helppo paistaa blinit, pannukakut ja aamiaismunat. Etukäteishuoltoa ei tarvittaisi. Pannu on tehtaalla rasvapoltettu, ja pelkkä pölypesu riittää. Hyvä ja laadukas pannu.

Mutta sen käyttö ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin kuvittelin. Alan pikku hiljaa kihistä kiukusta kun näen tuon pannun! Olen kokeillut pannukakkujen paistamista jo useita kertoja, ja normaalisti niin helppo puuha on muuttunut piinaksi. En ole saanut paistettua pannulla vielä yhden yhtä ainokaista pannukakkua. Ne muuttuvat kiinnitakertuneeksi taikinamössöksi, ja joka kokeilun jälkeen otan esille pinnoitetun peruspannun, ja paistan pannukakut sillä. Valurautapannu taitaa olla kohta kaikkien näiden kokeilujeni jälkeen huonossa kunnossa. Vika on varmastikin minussa, mutta en ymmärrä mitä teen väärin. Olen kuumentanut pannun hyvin, ja sen jälkeen laskenut lämpötilaa. Paistaessa käytän paistamiseen soveltuvaa kasvisrasvavalmistetta. Käytön jälkeen pesen sen kuumalla vedellä ja harjalla, ja kuivatan kuumalla liedellä. Huoltamista varten olen googlannut Marttojen sivuja, mutta olen edelleen epävarma siitä millä pannu pitää huoltaessa rasvata. Silavalla? Mitä on tarkalleen ottaen silava?? Olen siis osa uusavuttomien idioottien sukupolvea, joka ei osaa käyttää paistinpannua!

Kaikessa en ole uusavuton. Olen koko viikonlopun lukenut kodinhoitoblogeja ja etsinyt niistä inspiraatiota kevätsiivoukseen. Aloitan sen huomenna! Tekisi mieli aloittaa jo tänään, mutta tänään on sunnuntai, ja on aikaa tehdä jotain kivaa. Perhe on luvannut viedä katsomaan hiirielokuvaa ("äiti tykkää hiiristä, joten äiti tykkää varmasti hiirielokuvasta"). Siivoamaan ehtii arkenakin.

Edit: Ikkunoita en edelleenkään aio pestä itse. Mikään inspiraatio tai ohje ei saa sähläämään ikkunoiden kanssa.

2009-03-14T02:05:00.000-07:00

Aamuväpättäjä saa aina hyvälle tuulelle. Aamuväpättäjä on tuo kuvassa näkyvä puhtaista valkeista lakanoista kömpivä uninen, isopäisen näköinen otus. Koiruli on nautiskelija. Se jää mielellään muiden herätessä hetkeksi vällyihin torkkumaan, kunnes tajuaa, että toiset ovat jo heränneet, ja että hän jää ehkä paitsi jostain (kuten aamupalasta!), jos ei heti herää. Se väpättää vällyjen keskellä, mistä se napataan aamulenkille ja sitten aamupalalle. Koskaan sen aamupalaa ei ole unohdettu, mutta onhan se hyvä pitää varansa.

Maggie nukkuu alakerran sohvalla, ja teeskentelee nukkuvansa, kun aamulla tulen alakertaan. Sen hereilläolon huomaa vain hännästä, joka hakkaa sohvaan suuressa kaaressa. Tervehdin aamuisin aina ensin Maggien, ja vasta sitten laitan vesipannun päälle ja alan valmistaa aamupalaa. Teetä, kahvia, kaakaota. Puuroa, ruisleipää ja joskus, kuten tänään, omenakakkua.

Tein eilen iltapäivän teelle omenakakun, ja sitä jäi aamupalalle. Kakku on helppo tehdä, vatkasin sen yleiskoneessa alla olevassa järjestyksessä ja paistoin uunissa 180 asteessa vajaan tunnin. Käytän aina muistista samaa tuttua ohjetta.

150 g voita tai margariinia

2 dl sokeria (tumma sokeri sopii hyvin)

2 munaa

3 dl jauhoja (itse käytin gluteenitonta)

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl ruokasoodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

2-3 dl omenasosetta

suuri kourallinen saksanpähkinöitä veitsellä silputtuna

Teen usein samantyppistä banaanikakkua pähkinöillä tai ilman, mutta tällä kertaa varastossa ei ollut lainkaan banaaneja. Määrät ovat vähän "sinne päin". Yleensä tuollainen kakku ei voi epäonnistua, vaikka ohje vähän vaihtelisikin.

2009-03-13T02:19:00.000-07:00

Meillä on edelleen toipilaspäivä. On pelattu korttia, ja nyt katsotaan simpanssielokuvaa koira kainalossa. Ulkona paistaa kaunis kevätaurinko, ja se saa sisälläkin kaiken näyttämään kivan väriseltä. Ihanaa, että on perjantai! Oikein hyvää viikonloppua!

2009-03-12T09:43:00.000-07:00

Hennes & Mauritz toi markkinoille kodinmalliston. Siitä on saattanut olla blogikeskusteluissa puhettakin? Olin todella yllättynyt kuvaston nähtyäni. Todella yllättynyt. Kuvasto näytti nimittäin erittäin hyvältä. No, osa tuotteista oli tietysti kauheuksia, koska valikoimaa pitää olla moneen makuun. Mutta valkoiset yksiväriset pussilakanat (pellavaa ja puuvillaa), luomupuuvillaiset pyyhkeet sekä raikkaat keittiötekstiilit näyttivät erittäin hyviltä ja kuvasto oli kivasti stailattu. Olen pitkään etsinyt kohtuuhintaisia valkoisia liinavaatteita, ja löytänyt ainoastaan yhdet kreppipuuvillaiset Ikeasta. Sen vuoksi kokeilin nyt H&M:ltä sekä pellavaista että puuvillasatiinista versiota, ja pidin molemmista. Etenkin valkoiset puuvillaiset pussilakanasetit olivat napakan oloiset, ja jos ne suinkin säilyttävät kuosinsa niin tulevat kestosuosikeiksi. Pellavalakanat olivat pehmoisemmat, ja on vaikea sanoa kuinka ne käyttäytyvät useissa pesuissa. Keittiöpyyhkeiden (kuvassa) materiaali oli sen sijaan kestävän oloista, ja ne olivat raikkaan väriset. Piti oikein kaivaa kaapista esille väreihin sopiva keksipurnukka.

Kertakäyttötuotteista en tykkää, vaikka ne olisivat hinnaltaan kuinka edullisia hyvänsä. Eli jos nämä tekstiilit eivät kestä pesuissa, niin jäivät yhden kerran kokeiluksi. Anteeksi jos postaus kuulosti mainospuheelta! Olin vain iloisesti yllättynyt. Oli hyvä veto ottaa valikoimiin puhtaan valkoisia pussilakanoita ja kylpytekstiilejä!

2009-03-11T08:11:00.000-07:00

Peleistä. Kaikki lapset tykkäävät meillä pelata, mutta pienin eniten. Hänen suosikkipelinsä on edelleen Afrikan tähti. En aivan ymmärrä, miten lapset jaksavat pelata Afrikan tähteä loputtomiin! Jos itse saan valita, pelaan kuopuksen kanssa formula-peliä (tuossa pinossa ylimpänä). Siinä heitellään kuutta puista noppaa (ei numeroita vaan värejä) kerrallaan, ja kivaa puista pikkuautoa saa siirtää radalla niiden värien verran, jotka tulevat nopista. Mukava nopsa peli. Kierros on tehty ennen kuin alkaa kyllästyttää. Tykkään myös joistakin muistipeleistä, mutta automuistipeli on liian vaikea, en erota merkkejä toisistaan. Häviän mennen tullen! En jaksa innostua Kimblestä tai Blokuksestakaan, mutta lapsista etenkin jälkimmäinen on tosi kiva. Ekaluokkalainen tykkää myös kovasti tietovisapelistä. Olen yrittänyt pähkäillä, mikä olisi sellainen peli, että aikuinenkin jaksaa pelata. Korttia pelaan mielelläni, mutta jokin lautapelikin saattaisi olla mielenkiintoinen.

Ensimmäistä kertaa olen myös alkanut miettiä, pitäisikö meillä olla jokin pelilaite. Itseäni sellaiset eivät kiinnosta ollenkaan, ja olen yrittänyt siirtää moisen hankintaa mahdollisimman pitkälle. Mutta välillä tulee mieleen, että jos kotona olisi sellainen, niin se ei olisi kyläpaikoissa niin tavattoman kiinnostava ja ihmeellinen laite. Kotona saa myös itse miettiä, mitkä ovat sopivia pelejä. Onneksi kavereiden vanhemmat ovat peleissä ja niihin liittyvissä säännöissä samoilla linjoilla kuin omassakin perheessä ollaan, joten mitään ongelmaa peleistä ei ole tullut.

Sairastelu jatkuu. Nyt esikoinen on kuumeessa.

2009-03-10T13:27:00.000-07:00

Ajattelin kokeilla tiistain omakuvia, lähinnä sen vuoksi, että en oikein muuta aihetta keksinyt, ja haluaisin yrittää kuitenkin postata päivittäin. Täysin turhanpäiväistä kirjoittelua, mutta uskon, että pieni säännönmukaisuus ja kurinalaisuus edes joissakin asioissa tekee ihmiselle hyvää. Tämä on ihan peruskuva. Otettu pärskimisen jälkeen ja villasukat jalassa (yleensä en käytä villasukkia, jos en ole tosi kylmissäni). Taitaa olla flunssa tulossa.

2009-03-09T09:40:00.000-07:00

Kuopuksella tuntui heti aamusta lähtien olevan kaikenlaisia perusflunssan oireita, joten rankemmalta taudilta taidettiin selvitä. Potilas on lepäillyt ja lueskellut ja jaksoi hetken pelata korttiakin. Päiväunien aikana päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja siivosin makuuhuoneen vieressä olevan vaatehuoneeni. Se on matala ja pieni syvennys, ja säilytän siellä omia vaatteitani. Lasten vaatteet ovat kaapeissa, ja mies on ottanut käyttöönsä alakerran vastaavan syvennyksen. Pidän siitä, että vaatevarasto on pieni ja hallittava. Ainoa ongelma on tietysti se, että erityistilanteisiin ei ole mitään päällepantavaa. Mutta eihän niihin koskaan ole!

Arvatkaapa mikä on lempivaatekappaleeni? Kyllä vaan, se on farkut. Pieni vaatevarastoni mahtuu kolmelle hyllylle, ja suurimman osan tilasta vie farkkuvarastoni. Olen mennyt jopa niin pitkälle, että seitsemän paria noista housuista ovat saman valmistajan tismalleen samaa leveälahkeista mallia eri värisinä. Malli on säilynyt jo vuosia, joten housuja on kertynyt. Osa niistä on jo puhkikulutettuja, mutta en raski luopua niistä. Farkkujen lisäksi kaapista löytyy pari farkkuhametta, muutama suosikki t-paita (hm, melkein kaikki samanlaisia) ja pari neulepaitaa, -takkia ja -liiviä. Mustat housut ovat odottamassa niitä tilanteita, jolloin ei missään nimessä voi pukeutua farkkuihin. Niitä on aika harvoin.

Käytin vuosia aikaa siihen, että ihailin lehdistä/kadulla ihmisiä, jotka ovat pukeutuneet rennon tyylikkäästi, persoonallisesti ja hauskasti, ja haavelin osaavani pukeutua itse samoin. Se ei vain tuntunut millään onnistuvan! Aina kun löysin mielestäni kauniin vaatteen, se näyttikin päälläni naurettavalta! En tiedä mistä se johtuu, arkipäiväisestä olemuksesta tai lyhyestä vyötäröttömästä varresta. Rahaa meni joka tapauksessa vaateostoissa paljon aivan hukkaan, koska oikeasti en käyttänyt noita sinänsä kivoja vaatteita. Tajusin, että pukeudun mieluiten vaatteisiin, jotka ovat mukavia ja joissa oikeasti viihdyn. Nykyisin pukeudun suosiolla rakkaisiin farkkuihini ja t-paitaan kesät talvet. Uusia vaatteita ostan tarpeeseen kun entiset alkavat olla täysin kulahtaneita. Aika tylsää mutta toisaalta hyvin vapauttavaa. Huvittelen sitten hankkimalla kenkiä, koruja ja muita asusteita tiettyjä tilanteita, kuten juhlia, konsertteja tai matkoja varten. Näin tiettyihin asusteisiin liittyy aina kiva muisto jostakin tapahtumasta, joka tulee mieleen kun niitä jatkossa käyttää. Tänään siivotessa laitoin kesälomamatkaa varten hankitut ihanat remmikengät rivin ensimmäiseksi, jotta näen ne kun kurkistan vaatekaappiin. Kaapissani on tosin vain yksi hame, jonka kanssa niitä voi käyttää, mutta silti. Niillä on tärkeä symbolinen merkitys. Kesä on tulossa! Varmasti on, vaikka nyt pyryttää.

2009-03-08T13:08:00.000-07:00

Voi elämän kevät, miten laiska ja raukea voi koira kauniina, aurinkoisena maaliskuun sunnuntaina olla. Kun pitää oikein miettiä, että jaksaisiko avata molemmat silmät vai raottaako vain toista. Suoraan sanottuna otin itsekin päivän aika rennosti, vaikka perinteisesti sunnuntait eivät ole niitä kivoja päiviä. Toisin kuin perjantait. Perjantaissa on ihan korvaamatonta se hetki, kun kaikki kiva on edessä. Tieto siitä, että kahtena seuraavana aamuna ei tarvitse lähteä aikaisin minnekään, vaikka herätä toki täytyykin (siitä pitävät lapset huolta, oli pyhä tai arki). Odotus mukavista yhdessäolon hetkistä, kun miehelläkin on vapaata.

Yleensähän kaikki merkittävät hetket elää kahteen kertaan. Ensin kerran odottaessa ja sitten toisen kerran kun kaikki oikeasti tapahtuu. Joskus jälkikäteen kolmannen kerran ja parhaimmat muistot tietysti lukemattomia kertoja. Jostain syystä ennakkotunne on usein voimakkaampi kuin se varsinainen tunne. Hauskoja juhlia, retkeä tai matkaa saattaa odottaa ihan täpinöissään viikkoja. Loman ihanuuskin moninkertaistuu, kun sitä voi odottaa ja suunnitella. Ikävien asioiden kohdalla puolestaan pelkää aina pahinta. Todellisuus on harvoin yhtä hirveää kuin on kuvitellut. Sunnuntai-illan ankeuskin on usein liioiteltua. Ihan mukava arkiviikkohan sieltä saattaa olla tulossa.

Lapsena inhosin sunnuntaipäiviä. Olen saattanut traumastani joskus mainitakin. Ne olivat ehdottomasti viikon pitkäpiimäisimpiä päiviä. Sunnuntaisin äiti ja isä halusivat viettää aikaa kotona eikä oikein mitään tapahtunut. Kaveritkin pysyivät perhepiirissä. Sunnuntaisin ei ollut mitään luettavaa, koska kaikki kirjaston kirjat oli luettu viimeistään lauantaina. Ja kuten lapsille kerron, äidin ja isin lapsuudessa ei ollut tietokoneita, pelilaitteita, DVD-laitteita tai edes videoita! Televisiossa oli kaksi kanavaa. Kaksi!! Ja sunnuntaisin ne näyttivät maailman kauheimpia ohjelmia kuten kuten Toivotaan, toivotaan ja Karpolla on asiaa. Ei ihme, että sunnuntait olivat synkkiä päiviä!

Tämä sunnuntai on kääntymässä maanantaiksi. Tällä kertaa hieman huolettaa tuleva arkiviikko, sillä kuopus sai kovan kuumeen, joka ei tunnu kuumelääkkeellä laskevan. Lieneekö influenssaa. Pieni on kovin kipeän oloinen, ja pelottaa, että koko katras sairastuu. Katsellaan.

2009-03-07T09:04:00.000-08:00

Kuva/Photo: Sari Tammikari

Säästin edellisestä postauksesta muutaman muita värikkäämmän kuvan tätä postausta varten. Kommenteissa ihmeteltiin kotimme siisteyttä. Eihän se valitettavasti ole oikeasti aina siisti. Ja valokuvaajat saavat kaiken näyttämään niin hyvältä! Haluan kyllä, että kodissani on mahdollisimman vähän tavaraa esillä, ja se toteutuu säilytystilan järjestyksen kustannuksella. Tungen siivotessa kaiken näkemäni irtokaman ensimmäiseen vastaantulevaan kaappiin tai laatikkoon. Tämän seurauksena en koskaan löydä etsimääni lehteä, vaatetta tai muuta tarpeellista helposti ja nopeasti, ja lapsilta on usein hukassa lempilelu, urheiluvaruste tai pahimmassa tapauksessa koulukirja. Monia ihmisiä pieni luova kaaos ei häiritse lainkaan. Minua se kuitenkin häiritsee, ja inhoan sitä etten löydä etsimiäni tavaroita. Teen jatkuvasti listoja siitä, millä toimenpiteillä voisin saada kaaoksen hallintaan. Ne listat, niin. Niistähän oli jo aiemmin puhetta.

Kuva/Photo: Sari Tammikari

Nämä lehtijuttua varten otetut kuvat ovat jo lähes vuoden vanhoja, ja sen vuoksi ne tuntuvat omaan silmään vierailta. Näin romanttisesta ilmeestä kuin miltä kuvien perusteella näyttää, en välitä kuin satunnaisesti. Tuollaisia kukallisia tyynyjä tai peittoja on sohvilla vain harvoin. Tällä hetkellä sohvilla on vain beiget peitot suojaamassa niitä koirilta. Koirat saavat meillä vapaasti nukkua sohvilla. Ja kevään tullen olen kerännyt kynttilät yms. pöydiltä pois.

Kuva/Photo: Sari Tammikari

Säilytystilasta. Tällä hetkellä kirjoille, lehdille ja sarjakuville on kohtalaisen hyvät säilytyspaikat. Niille tarvitsisi tehdä vain pieni kevätsiivous, ja tavarat pitäisi järjestellä paikoilleen. Myös elokuvilla ja lasten lautapeleillä on oma paikkansa. Sen sijaan legojen säilytys on jatkuva ongelma, samoin vaatehuolto kaikkine vaiheineen. Kaikki vaatehuoneet, vaatekomerot ja kodinhoitotilan kaapit tarvitsevat suursiivousta ja karsintaa. Oma lukunsa on varastointi, eli urheiluvarusteet, sesonkitavarat yms., ja kierrätystilat.

Haluan kuitenkin miettiä siivoamista vasta arkena. Viikonloppu on ollut tavattoman mukava! Saimme ystävän kylään, ja olemme pelanneet lasten kanssa, ulkoiluttaneet koiria, katselleet elokuvia ja syöneet runsaasti. Eilen tapasimme lisää yhteisiä ystäviä ja kävimme ostoksilla. Kyllä, keskustassa ja jopa vilkkaassa kauppakeskuksessa. Ja tällä tavoin se olikin yllättävän hauskaa! Testasimme tuoksuja (tämän postauksen luettuani olen halunnut löytää uuden suosikkituoksun, jatkan etsimistä), ostimme halpiskoruliikkeestä korvakoruja, ja teimme muuta täysin turhaa ja erittäin rentouttavaa. Mukava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

2009-03-06T10:37:00.000-08:00

Kuvat/Photos: Sari Tammikari

Valokuvaaja Sari Tammikari ja toimittaja Johanna Vireaho vierailivat viime keväänä kodissamme, ja heidän tekemänsä lehtijuttu ilmestyi Kotiliedessä muutama kuukausi sitten. Silloin tällöin joku kysyy, onko minulla näyttää lehteä. Arkistointikappale minulla on tallessa, mutta en sitä tähän hätään löytänyt. Sen sijaan sain Sarilta juttua varten otettuja kuvia, ja hänen luvallaan laitan muutaman niistä näytille. Kuvissa vilahtelee sekä lapsiamme että koiramme (sekä kerrankin siistinä ollut kotimme!), joten oli hauska saada kuvat talteen.

Taisin luvata jotain salaattipostausta? Nyt ei riittänyt inspiraatio sellaiseen, ja malttamattomana jo odottelen perjantai-illan elokuvan katselemista. Oikein hyvää viikonloppua!

2009-03-05T04:39:00.000-08:00

Kuvassa on tämän kevään ensimmäiset tulppaanit! Yleensä meillä on tulppaaneja keväisin useinkin. Sitruuna oli pöydällä salaattikastiketta varten. Ajattelin kirjoitella tänään hääaiheesta. Aihe on ollut mielessäni siitä lähtien, kun luin Liivian hääaiheisen postauksen. Tänään salaattiaineksia pilkkoessa mietin omia pieniä häitämme, jotka olivat vuosia sitten. Jokapäiväisessä käytössä oleva leikkuulauta oli nimittäin häälahjamme. Leikkuulaudan lisäksi saimme myös koiriemme muotokuvan sekä kaksi kierrätyslasista valmistettua kuohuviinilasia, joita käytämme aina sopivissa hetkissä. Varmasti muutakin, mutta nuo tulivat mieleen.

Häämme olivat pienet kotihäät, jotka vietettiin lapsuudenkodissani. Olimme siihen aikaan opiskelijoita, ja muutenkin pienet juhlat tuntuivat omalta vaihtoehdolta. Vieraita oli kymmenkunta, olimme pukeutuneet hillittyihin juhla-asuihin, ja tarjolla oli vadelmakakkua. Kaksi pientä koiraamme, nyt jo harmaantunut Koiruli sekä edesmennyt Pikkuli, olivat sulhaspoikina. Niin somina, rusetit kaulassa! Halusin itsepintaisesti laittaa sulhaspojille rusetit, vaikka ne taisivat olla hieman kiusalliset.

Muistan että hääpäiväni sisälsi runsaasti kyyneleitä! Ensimmäiset tulivat silmiini hääpäivän aamuna kampaajalla. Kampaaja ilmoitti päättäväisenä, että on suunnitellut tekevänsä vaaleisiin lyhyehköihin hiuksiini samanlaisen kampauksen kuin Matti Nykäsen silloisella morsiammella naistenlehden kannessa. Matilla taisi olla toinen vaimo kierroksessa. Ja kaikella kunnioituksella Mattia ja hänen vaimojaan kohtaan, hääpäivänään nainen haluaa kuitenkin näyttää omalta itseltään! Pienen neuvottelun jälkeen tulimme tulokseen, että kampaaja föönaa hiukseni kevyesti. Sen kummempaa kampausta ei tehty. Kampaaja oli hieman pettynyt, minä huojentunut.

Itse vihkimisen (joka siis tapahtui kotonani) aikana kyynelehdin valtoimenaan. Pappi puhui tavattoman liikuttavasti ja kauniisti. Hän korosti sitä, kuinka avioliiton aikana kannattaa aina muistaa asiat, joiden vuoksi alun perin toisiimme rakastuimme. Herkistyin ensin pikkuisen, ja pian itkusta ei tullut loppua. Pappi keskeytti puheensa, pyysi miestäni antamaan minulle nenäliinan, ja odotti rauhoittumistani. Toimitus saatiin onneksi kunnialla loppuun. Itkua on on riittänyt vuosien varrella. Itken helposti, ilosta ja surusta, väsymyksestä, kiukusta ja liikutuksesta. Itken etenkin urheilua seuratessani. Pidän kovasti talviurheilusta. Monen mäkihyppymitalinkin kohdalla olen pyyhkinyt silmäkulmia! Avioliitto on itkusta huolimatta onnellinen.

Hassuja mietteitä salaattia silputessa. Tein halloumi-salaattia. Olen keksinyt mielestäni aivan pettämättömän systeemin salaatin valmistukseen! Jatkan siitä huomenna.

2009-03-04T04:11:00.000-08:00

Edellisen postauksen kotitöistä kyllä/ei-asteikolla. Pyykinpesu kyllä, silitys ei. Lattianpesu kyllä (ihana raikas tuoksu!), pölyjen pyyhintä ei. Keittiön siivoilu kyllä, mutta kylppärin kuuraus ei. Kesäiset pihatyöt kyllä, talven lumityöt ei. Toki noita ei-töitäkin teen, mutta en varsinaisesti nauti niistä. Ikkunan pesu on iso ei, sen saa joku muu hoitaa. Astioiden pesu käsin lämpimässä vaahdossa on ihanan rentouttavaa (kuva taas Marjon ottamien kuvien arkistosta). Aina kun pesen astioita käsin, muistan mieheni isoäidin Mamman, joka pesi astiat lähes kiehuvan kuumassa vedessä silmiään räpäyttämättä. Sinnikkäästi yritin tehdä saman hammasta purren.

Nyt pieni elämäni muuttuu hetkeksi astetta suuremmaksi, sillä saan kivan vieraan kylään. Hiphei!

2009-03-03T10:41:00.000-08:00

Kun lopetin nettikaupan sain taas kotimme kellarin hyötykäyttöön. Suurin osa siitä eli isoin huone on tyhjänä, koska lapset käyttävät sitä pelaamiseen. Sählyä, pingistä, korien heittelyä ja pienimuotoista jalkapalloa. Pienempi huone toimii taas varastona, ja kellarin aulassa kuivaan pyykkiä. Kellari on lämmin ja pyykki kuivaa nopsaan, eikä kuivausteline ole kodinhoitohuoneessa koko ajan tiellä kuten aiemmin. Tämä mahdollisuus on ollut suuri ilonaiheeni sen jälkeen kun sen hoksasin. On pieni vaiva kiikuttaa pyykit korissa kellariin. Kuva on kodinhoitohuoneestamme. Pyykkikorina on jokin tavattoman ruma Etolasta hankittu muovikori. Korissa on kummalliset avaruusmalliset erityisen rumat sangat. Mutta. Saan jotain kummallista mielihyvää tuosta korista. Se on tismalleen sopivan kokoinen: ei liian suuri, eikä liian pieni. Muovikori on myös helppo pitää pölyttömänä. Rumista kahvoistakin saa oikein hyvän otteen. Onnellisena kiikuttelen koria edestakaisin, sillä pyykinpesu on suosikkikotityöni (tiskoneen täyttö ja purkaminen ovat inhokkilistallani).

Miten pientä elämää ihminen elääkään, kun on kiinnostusta miettiä näin hartaasti pyykkikorinsa ominaisuuksia! En tarkoita huonoa tai onnetonta, päinvastoin, nautin kovasti pienestä elämästäni. Se vain nyt sattuu pyörimään erittäin paljon kodin ympärillä. Lapset, heidän kaverinsa, yhteydet kouluun sekä lasten harrastukset ja menot tuovat paljon vilskettä arkeen. En tunnu tarvitsevan kovin paljoa aikuiskontakteja. Iloitsen siitä, että saan silloin tällöin kotiin kahviseuraa ja joskus ystävän viikonloppuvierailulle. Netin välityksellä juttelen ihmisten kanssa päivittäin. Ainoa asia, mitä toivon lisää, on mahdollisuus käydä miehen kanssa elokuvissa. Se järjestyy jossain vaiheessa. Toistaiseksi katselemme elokuvia iltaisin kotona kun lapset ovat käyneet nukkumaan.

Viihdyn hyvin kotona. Välttelen parhaani mukaan kaikkia kiireisiä ja ruuhkaisia paikkoja. En varmasti ole ainoa? Olen kuullut että monet sanovat samaa. En pysty käsittämään, keitä varten sitten rakennetaan nuo kaikki kammottavat kauppakeskukset, joita syntyy kuin sieniä sateella. Itse en kuljeskele koskaan huvikseni ostoskeskuksissa tai tavarataloissa. Teen silloin tällöin täsmäiskun Stockmannille, tai käyn pakon edessä läheisessä kauppakeskuksessa hankkimassa jotain kiireellistä ja välttämätöntä, kuten uudet rukkaset päiväkotiin kadonneiden tilalle yms. Tavaratalot ovat niin ahdistavia. Niissä eksyy helposti, ja ne sisältävät paljon valikoimaa moneen eri makuun. Ymmärrän että näin kuuluu ollakin, mutta siitä huolimatta se tekee niistä epämiellyttäviä paikkoja. On vaikeaa uskoa, että joku oikeasti haluaa ostaa sen kaiken tavaramäärän. Tänään pakotin itseni kaupungille. Pelkästään sen vuoksi, että en mukavoituisi liiaksi kotiin. Häkellyin keskustan vilinässä niin että unohdin tärkeimmän asian, eli sappisaippuan hankkimisen Ruohonjuuresta sohvanpuhdistamista varten. Kuinka ollakaan, muistin käydä kenkäkaupassa. Voikohan sappisaippuaa hankkia netin kautta? En keksi millä muulla saisin puhdistettua tahrat yläkerran sohvastamme.

Pyykkikori saisi tietysti mielellään muovisen sijasta olla Baileys Homes & Gardens -tyyliä. Sellainen yksinkertainen ja luonnollinen tyyli viehättää kovasti silmääni, ja käyn usein katselemassa heidän kuviaan inspiraatiota saadakseni. Voisin helposti asua kodissa, jossa on vain välttämättömät jokapäiväiset tavarat. Toisen kuvan muistitaulussa on kortteja, joihin on painettu vanhoja pesuainemainoksia. Löysin ne erään kirjani välistä! Olen hankkinut ne vuosia sitten ja unohtanut ne (ehkä muutossa) kirjan väliin. Laitoin ne pesukoneen vierelle kodinhoitohuoneeseen.

2009-03-02T07:31:00.000-08:00

Rakastan koulutarvikkeita ja muistiinpanovälineitä, luultavasti jokin jäänne kouluajoilta. Viihdyin koulussa erittäin hyvin. Käytän erilaisia muistikirjoja leikekirjoina ja kirjoittelen niihin muistilistojani. Kävin tänään ikkunaostoksilla muutamassa viihtyisässä nettikaupassa. En hankkinut mitään, kunhan katselin. Mitään en varsinaisesti tarvitse enkä oikein raski maksaa kalliita postikuluja pelkistä vihkosista. Itse käytän myös usein mustia perusvihkoja tai tavallisia ruutuvihkoja. Liian hienot muistikirjat jäävät käyttämättä, en uskalla kirjoittaa niihin! Kauniita ne kyllä ovat. Muistikirjojen lisäksi ihastelin erilaisia tekstillisiä printtejä, kuten "Eat Your Greens", mikä olisi aika kiva keittiöön. Linkit saattavat olla tuttuja, laitan ne kuitenkin tähän.

-Lastenhuoneen printtejä täällä

-Koulutarvikkeita täällä

-Tekstiprinttejä täällä

Leivoin tänään kanelipullia. En tiedä tuliko niistä hyviä, en voi itse syödä tavallista pullaa. Pullan leipomisesta saa kuitenkin välittömän tyydytyksen tunteen, sillä se on niitä harvoja asioita, jonka lasteni mielestä hallitsen. Sitä paitsi, taikinaterapia rentouttaa takuuvarmasti!

2009-03-01T09:14:00.000-08:00

Päätin avata Kirjakahvilalle sivublogin, jossa voin vapaammin kirjoitella mistä tahansa arkipäiväisestä asiasta. Kirjaesittelyt ja lehtiaiheiset jutut päivittelen Kirjakahvilaan sitä mukaa kun sopivaa asiaa on. Valitsin uuden blogin nimeksi suurta mielikuvitusta käyttäen Nuttulan, joka on ollut Bloggerin käyttäjänimeni alusta lähtien. Käyttäjänimeä valitessani en tiennyt sen näkyvän missään, joten käytin ensimmäistä mieleenjuolahtavaa nimeä. Nuttula on ollut isäni sukunimi hänen lapsuudessaan. Hänen vanhempansa päättivät kuitenkin vaihtaa nimen tavallisempaan, mikä on mielestäni aika sääli, sillä Nuttula on jotenkin sympaattinen nimi. Se tuo mielikuvan pienestä ja mukavasta talosta sekä suuresta joukosta lapsia.

Tämän ensimmäisen postauksen kuvat otin arkiston kätköistä. Ne ovat Marjon jonkun kuvaussession aikana meillä ottamia. Ylempi kuva on yksi suosikkikuvistani, sillä se on levollinen, raikas ja simppeli. Laitoin päivällä useamman tunnin ruokaa, joten omia kuvia ei tullut otettua. Tein keittoa, salaattia ja chicken tikka masalaa, ja leivoin jälkiruuaksi porkkanakakun. Olin varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Tavallisesti tyydyn vain lukemaan keittokirjojani sen sijaan että jaksaisin toteuttaa ohjeet.

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä. Niitä, jotka tekevät asioita, ja niitä, jotka lukevat siitä mitä toiset ovat tehneet. Kuulun selkeästi jälkimmäiseen ryhmään. Luen valtavasti keittokirjoja, käsityökirjoja ja puutarhakirjoja, mutta olen kehno ruuanlaittaja ja käsityötaitoni ovat ala-arvoiset. Rakastan myös listojen tekemistä. Listaan kirjoja, joita haluaisin lukea, elokuvia, joita haluaisin katsoa ja paikkoja, joissa haluaisin käydä. Todellisuudessa valitsen lukemani kirjat, katsomani elokuvat ja mielenkiintoiset paikat listojeni ulkopuolelta. Lukeminen ja listojen laatiminen ovat mukavaa puuhaa, mutta silti tekemättömistä asioista jää tyhjä tunne ja tehoton olo. Yritän jatkossa oikein keskittyä siihen, että tekisin niitä pieniä asioita, joita olen aina suunnitellut. Yleensä ne eivät vie kohtuuttomasti aikaa, vaivaa tai rahaa. Kuten se että teen perheelle ruuaksi lasagnea, josta kuopus pitää "koska on saanut naapurissa maistaa sitä". Voiko oikeasti olla mahdollista, etten ole tehnyt lasagnea viiteen vuoteen? Voisin vannoa, että luin todella hyvän lasagneohjeen viimeksi eilen.